Miten vanheminen vaikuttaa seuraaviin asioihin naisilla ja miehillä?

LUUSTO
Koko eliniän luusto uudistuu niin, että vanhaa luuta poistuu ja uutta rakentuu tilalle. Luun mineraalikato alkaa noin 40-vuotiaana ja jatkuu loppuelämän ajan. Miesten luumassa vähenee noin 0.5% ja naisten 1% vuodessa. Naisilla luukatoa eli osteoporoosia esiintyy miehiä enemmän. Naiset menettävät elämänsä aikana hohkaluusta noin 50% ja kuoriluusta noin 30%, kun miehet menettävät hohkaluusta 30% ja kuoriluusta 20%. Luukudosta on siis kahta eri tyyppiä kuoriluuta ja hohkaluuta. Kaikkien luiden pintaosat sekä pitkien luiden varret ovat kuoriluuta. Hohkaluuta ovat luiden päät, nikamat ja luiden sisäosat. Hohkaluu on rakenteeltaan pesusienimäistä ja kuoriluu on tiivistä. Luissa on myös luuydintä, joka on orgaanista elävää ainesta. Luista noin yksi kolmasosa on luuydintä.

KEHON RAKENNE JA KOOSTUMUS

Vartalon pituus lyhenee 40-ikävuodesta alkaen ja se kiihdyttää vauhtiaan 60-ikävuodesta alkaen niin, että lyhentymistä tapahtuu noin 2 cm 10 vuodessa. Vartalon pituuden lyheneminen johtuu ryhdin muutoksista, luiden kalkkikadosta, selkärangan nikamavälilevyjen kokoon painumisesta ja reisiluun kaulaosan kulman muutoksista lantioon nähden. (Pohjolainen, Ikäinstituutti.)
Paino nousee 25-ikävuodesta 50-ikävuoteen lähinnä lisääntyneenä rasvan määränä. Tämän jälkeen paino ei välttämättä enää nouse, koska luun- ja lihaskudoksen määrä vähenee. Ikääntymisen myötä rasvakudos näyttäisi lisääntyvän juuri vatsan alueella niin naisilla kuin miehilläkin. (Pohjolainen, Ikäinstituutti.)
Senioreille suositellaan suurempaa painoindeksiä (24–29 kg/m²) kuin työikäisille. Pienestä ylipainosta voi olla ikääntyneen terveyden kannalta jopa hyötyä. On kuitenkin tärkeää, että seniori on hyväkuntoinen eikä paino haittaa toimintakykyä.

NIVELET

Vanhetessa nivelnesteen määrä vähenee ja sidekudoksen määrä nivelessä lisääntyy, mikä aiheuttaa rajoituksia nivelen liikelaajuuksissa. Liikelaajuuden rajoituksien takia ikäihmiset saattavat joutuvat luopumaan heille tärkeistä toiminnoista. Liikelaajuuksia saadaan pidettyä yllä aktiivisella liikkuvuusharjoittelulla. Vahvat lihakset nivelen ympärillä antavat tukea nivelelle. (Pohjolainen, Ikäinstituutti.

VERENKIERTOELIMISTÖ

 Sydämen maksimisykkeen aleneminen, iskutilavuuden pieneneminen ja sydänlihaksen supistumiskyvyn heikkeneminen ovat suurimmat muutokset ikääntyneen sydämessä. Maksimisykkeen voi karkeasti laskea 220 miinus oma ikä vuosina. (esim. 220-70=150)
Verisuonten seinämien elastisuus vähenee ja ääreisverenkierto huononee. Myös verenkierto eri elimiin vähenee, jota lievästi kohonnut systolinen (yläpaine) verenpaine korvaa. Nämä sydämen ja verenkiertoelimistön ikääntymismuutokset vähentävät sydämen toimintakykyä ja rajoittavat fyysistä suosituskykyä.

HENGITYSELIMISTÖ

 Hengitystoimintaan vaikuttavat vanhenemismuutokset ovat keuhkojen pinta-alan pienentyminen, rintakehän elastisuuden aleneminen ja hengityslihasten voiman heikkeneminen. Keuhkorakkuloiden pinta-ala pienenee noin 10-20 % 70-ikävuoteen mennessä. Keuhkojen hiussuonitus vähenee, joka vaikuttaa keuhkojen ilmanvaihtoon. Keuhkojen ja verenkiertoelimistön yhteistyö määrää, kuinka tehokkaasti happi kulkeutuu kudoksiin.

LIHASVOIMA

 Lihasten suorituskyky on parhaimmillaan 20-30-vuoden iässä, jonka jälkeen se alkaa vähentyä. Merkittävä väheneminen alkaa vasta 50-60-vuoden jälkeen. Ikääntyessä lihasmassa vähenee hormonitoiminnan hiipumisen myötä, sidekudoksen määrä lisääntyy, kun erilaisia kuona-aineita kasaantuu lihassoluihin sekä rasvan määrä solussa lisääntyy. Miehet pystyvät tuottamaan noin 80% 20-vuotiaan maksimivoimastaan vielä 70-vuotiaan ja naiset 65%. Maksimivoima heikentyy 50-ikävuodesta alkaen noin 1 % vuosivauhtia ja 65-ikävuoden jälkeen noin 1.5 – 2 % vuodessa. Muutoksia tapahtuu myös lihasten nopeassa voimantuottotehossa (voima x liikenopeus), jonka on havaittu heikentyvän 65-ikävuoden jälkeen jopa 10 – 30 % maksimivoimaa enemmän. Ikääntyneiden lihasheikkouksiin vaikuttavat ikääntymisen lisäksi myös monet pitkäaikaissairaudet, lääkitys, hermoston ja hormonitoiminnan muutokset, lihasten käyttämättömyys ja aliravitsemus.

KESTÄVYYS

 Aerobinen kestävyys pienenee noin 1% vuodessa 20-30 ikävuoden jälkeen. Vanhetessa sydämen supistusvoima vähenee, ja sen seinämät jäykistyvät. Suuret valtimot jäykistyvät ja ikääntyneen maksimisyke pienenee ja etenkin yläpaine kohoaa. Lihaksissa hiussuonten määrä vähenee, jolloin hapen saanti heikentyy ja palautumiseen kuluu enemmän aikaa kuin aiemmin.
Hyvä kestävyyskunto pienentää merkittävästi kuolleisuusriskiä sydän- ja verisuonitauteihin 60-vuotta täyttäneillä. Hyvänä kestävyyskuntona pidetään sellaista, että pystyy kävelyyn vauhdilla 5-6 km/tunnissa ainakin 20 minuutin ajan.
Ikääntyneillä, jotka ovat säilyttäneet kestävyysharjoittelun elämässään, on suorituskyvyn aleneminen puolta vähäisempää kuin niillä, jotka eivät sitä ole säilyttäneet.

NOPEUS

Nopeiden lihassolujen määrä vähenee ikääntyessä nopeammin kuin hitaiden lihassolujen määrä. Myös ääreishermoissa ja hermo-lihasliitoksissa tapahtuu rappeutumista. Käskyjen kulkeutuminen hermosolusta toiseen heikkenee, koska hermosolujen liitosalueilla toiminta heikkenee. Hermojen johtonopeus putoaa, mikä näkyy reaktioaikojen pitenemisenä.

HERMOSTO

Hermosto on tärkeä säätelyjärjestelmä ja siinä tapahtuvat muutokset vaikuttavat koko kehoon. Autonomisen hermoston toiminta vaimenee iän myötä. Autonominen hermosto säätelee sisäelinten toimintoja, pitää yllä homeostaasia eli kudosnesteiden tasapainotilaa ja auttaa elimistöä sopeutumaan stressiin. Stressin sieto ja stressistä palautuminen huononee ikääntyessä. Seniori kestää nuoria huonommin kuumuutta, kylmää, fyysistä rasitusta, hapenpuutetta, sairauksia ja vaikeita traumoja.

RUOANSULATUS

Ruuansulatuskanavan rakenne ja toiminta muuttuu vanhetessa. Suun kuivuminen on yleistä mikä johtuu tavallisesti sairauksista, lääkkeistä ja mahdollisesta tupakoinnista. Syljen eritys ei vähene, mutta syljen viskositeetti huononee, jonka takia sylki puhdistaa ja huuhtoo suuta huonommin, josta johtuu hampaiden vaurioitumista.
Ruokatorven liikkeet hidastuvat ja tämä hankaloittaa ruuan nielemistä. Refluksitauti on myös yleinen. Tässä taudissa vatsahapot nousevat ylös ruokatorveen heikentyneen alemman sulkijalihaksen ansiosta aiheuttaen närästystä. Ärtynyt ruokatorvi voi kouristella, mikä aiheuttaa rintakipuja.
Mahalaukun hapon eritys saattaa vähentyä ja se aiheuttaa mahan tyhjenemisen hidastumista, josta seuraa että kylläisyyden tunne tulee entistä nopeammin. Myös suolen toiminta usein hidastuu, josta on seurauksena ummetus.

ASENNONHALLINTA JA TASAPAINO

Ikääntyessä erityisesti alaraajojen lihasten voima heikkenee sekä voimantuottonopeus huononee ja tämä vaikuttaa tasapainon hallintaan. Myös nivelten liikelaajuuksien pieneneminen, selkärangan jäykistyminen, etukumara asento vaikuttavat tasapainoon negatiivisesti. Kosketus- ja asentoaisti vaikuttavat oleellisesti tasapainoon. Aistisoluja sijaitsee nivelissä, jänteissä, nivelsiteissä, lihaksissa, ihonalaisessa kudoksessa ja iholla ja ne aistivat lihasten ja ihon tilaa, jännitystä, venytystä, supistumista, painetta, lämpötilaa, kipua sekä nivelten asentoja. Näistä kehittyy tieto kehon eri osien suhteesta toisiinsa nähden ja tieto esimerkiksi alustan laadusta, nämä tiedot ovat oleellisia sopivien motoristen liikkeiden tekemiseksi. Aistisolujen toiminta heikkenee joka hankaloittaa tasapainon säilyttämistä.

HAVAINTOMOTORIIKKA

Havaintomotoriikalla tarkoitetaan prosessia, jossa henkilö kerää eri aistielintensä avulla havaintoja ympäristöstä ja toiminnastaan. Henkilö käsittelee, valikoi ja yhdistää näitä tietoja aikaisemman tiedon perusteella, jotta voi valikoida ja käynnistää kuhunkin tilanteeseen sopivat liikkeet. Kyseessä on jatkuvan havainnoinnin ja liikkeiden tuottamisen sekä kontrolloinnin kehä, jonka seurauksena syntyy tarkoituksenmukaista liikettä. Ikääntyneillä havaintomotorisen järjestelmän toiminnan heikkeneminen on tutkimuksissa osoitettu olevan keskeinen syy päivittäisten perustoimintojen rajoittumiseen. Havaintomotoristen toimintojen kuten reaktioajan, seisomatasapainon ja lihasvoiman uskotaan selittävän 75-vuotiailla noin 40% maksimaalisen kävelynopeuden vaihteluista ja yli 80-vuotiailla miehillä jopa yli 50% portaiden nousussa ilmenevästä vaihtelusta. Reaktioaika hidastuu kiihtyvästi 50. ikävuoden jälkeen. Mitä monimutkaisemmasta tehtävästä on kysymys sitä enemmän tehtävä hidastuu iän mukana. Ikääntymiseen liittyvä yleinen hidastuminen näyttäisi johtuvan onnistuneeseen suoritukseen suoristusnopeuden kustannuksella. Toimintoja hidastamalla henkilö varmistaa turvallisen suorituksen. Harjoittelulla on ikäihmisten suoritusnopeutta saatu parantumaan, mutta he eivät kykene samoihin suorituksiin kuin nuoret. Keskushermostossa on koko ajan ns. taustakohinaa, joka johtuu aivoihin jääneen aikaisempien signaalien jälkivaikutuksesta. Iän myötä kyky erottaa relevantteja signaaleja taustakohinasta heikkenee, joka aiheuttaa havaintomotoristen toimintojen hidastumista. Havaintomotorista hidastumista on selitetty myös yleisenä signaalien heikentymisenä, joka johtuu muutoksina aistielimissä, aivosolujen vähentymisenä tai sydän- ja verenkiertoelimistön sekä biokemiallisten ikämuutosten vaikutuksista vähentyneiden aivosolujen toimintaan. Keskushermoston hermosolujen johtumisnopeus heikkenee myös iän myötä.

AISTIT

HAJU

 Naisten hajuaisti on keskimäärin parempi kuin miesten. Ikääntyessä hajuaisti saattaa heikentyä, koska hajuepiteelin reseptorisolujen määrä vähenee ja ne uusiutuvat hitaammin kuin nuorena. Hajumuisti on tarkka ja osa tuoksuista voi tuoda mieleen muistoja vuosikymmenienkin päästä.

MAKU

 Erityisesti karvaan ja happaman maistaminen heikkenee. Myös suolaisten ja makeiden makujen aistiminen huononee. Elimistön lieväkin kuivuminen heikentää maku- ja hajuaistia. Makuaistia heikentävät myös syljen erityksen vähentyminen, lääkitykset, hajuaistin heikentyminen. Syöminen saattaa vähentyä ja yksipuolistua, kun ruuasta ei enää nautita samalla tavalla kuin nuorempana.

NÄKÖ

Ensimmäinen ja tavallisin näköaistin vanhenemismuutos on se, että ei pystytä tarkentamaan näköä lähietäisyydelle ja lukulaseilla pystytään helpottamaan tilannetta. Toinen merkittävä ikääntymiseen liittymä muutos silmässä on hämäränäön huonontuminen. Silmä ei pysty mukautumaan yhtä nopeasti, kuin nuoren silmä olosuhteiden muutoksiin. Nämä muutokset alkavat 40-50-vuotiaana ja usein 50-vuoden iässä muutokset lisääntyvät merkittävästi. (Pohjolainen, Ikäinstituutti.)
Seniorin heikentynyttä näköä voidaan parantaa lisäämällä valoa. 70-vuotias tarvitsee näkemiseen kaksi kertaa niin paljon valoa kuin 40-vuotias. Mustuainen pienenee ja mykiön valonläpäisykyky huononee ikääntyessä ja siksi tarvitaan lisää valoa. Valo leviää epätasaisesti läpäistessään vanhuuttaan kellastuneen mykiön ja siksi ikääntynyt häikäistyy kirkaista valoista nuorta helpommin. Tottuminen hämärässä näkemiseen vaatii pidemmän totutteluajan iän karttuessa. Näköärsykkeen käsittely hidastuu ja lisäksi näkökenttä kapeutuu vanhetessa.

KUULO

 Noin 25-30% eläkeikäisistä kärsii huonontuneesta kuulosta. Ikääntyessä ensin tulee ongelmia korkeiden äänien kuulemisissa, joka johtuu sisäkorvan simpukan karvasolujen surkastumisesta. Heinäsirkkojen sirityksen kuulemisen vaikeus on tyypillinen esimerkki siitä. Muutoksen korkeiden äänien kuulemisessa alkaa jo 20-30-vuoden iässä. Joillakin luonnonkansoilla ei ole merkittävää kuulon huononemista todettu juurikaan, joten luultavasti ravitsemus ja ympäristön melu vaikuttavat kuulon muutoksiin ikääntymistä enemmän. Kuulon heikkeneminen johtuu kuuloelimien ja aivoihin vievien hermoratojen rappeutumisesta tai melun aiheuttamista vaurioista. Konsonanttien kuuleminen vaikeutuu ja erityisesti s:n ja t:n erottaminen vaikeutuu. Taustamelu heikentää puheen kuulemista entisestään. Myös äänen tulosuuntaa voi olla vaikea aistia ja se voi lisätä vaaratilanteita liikenteessä. Vanhuuden huonokuuloisuus on symmetristä ja molemminpuolista ja se pahenee iän myötä, mutta etenee niin hitaasti ettei seniori sitä itse yleensä huomaa.

MUISTI

Ikääntymisen myötä aivoissa tapahtuu monenlaisia muutoksia. Hermosolujen vähenemisestä johtuen aivokuori ohenee, aivojen tilavuus ja paino pienenevät ja aivoihin kertyy kuona-aineita kuten amyloidia ja lipofuskiinia. Henkisiin toimintoihin näillä normaalin vanhenemisen muutoksilla on kuitenkin vain vähän vaikutusta. Vanhalla iällä aivotoiminnat hidastuvat jonkin verran, esim. asioiden mieleen palauttaminen kestää kauemmin ja myös useaan yhtäaikaiseen asiaan keskittyminen vaikeutuu.
Aivot heikkenevät, jos niitä ei käytetä. On hyvä, jos ikääntyneellä on aivoja treenaavia harrastuksia kuten: kuorolaulu, musiikki, matkailu, kulttuuritilaisuudet, lukeminen, ristikot, sudokut, korttipelit, tietokoneen käyttö ja bingo. Muiden ihmisten säännöllinen tapaaminen tekevät aivoille myös hyvää.

Television katsominen voi olla passivoivaa. Yksin asumiseen voi liittyä riskejä jäädä omiin oloihin ja olla yksinäinen. Yksipuolinen ja niukka ravitsemus voi aiheuttaa alipainoa. Fyysisen heikkouden lisäksi huono ravitsemus voi aiheuttaa masennusta ja henkistä lamaantumista. Janontunne vaimenee ikääntyessä ja tämä altistaa elimistön nestetasapainon häiriöille. Näitä häiriöitä on mm. sekavuus ja jalkojen kantamattomuus. Suuret alkoholiannokset ovat haitallisia ikääntyville aivoille, mutta pieni määrä alkoholia (esim. pieni lasi punaviiniä tai ruokalusikallinen konjakkia illalla) voi suojata aivoverisuonia. Kahvi aktivoi ja saattaa jopa vähentää dementiariskiä.
Monet lääkkeet aiheuttavat keskushermostohaittavaikutuksia. Henkisiä voimavaroja voivat heikentää mm. rauhoittavat lääkkeet, nukahtamislääkkeet, vahvat kipulääkkeet, virtsankarkailuun käytettävät lääkkeet ja kortisonilääkkeet. Sydämen vajaatoiminnan hoitoon käytettävät lääkkeet voivat laskea verenpaineen niin alas, että ikääntynyt alkaa kaatuilla, eikä juuri jaksa olla pystyasennossa.
Lääkityksen kokonaisarvio olisi hyvä tehdä tutun lääkärin toimesta vähintään kerran vuodessa. Tavoite on, että ikäihmisellä on vain välttämättömät lääkkeet käytössä. Vanhenemisen aiheuttaman munuaistoiminnan heikkenemisen vuoksi 80-vuotiaan ihmisen lääkeannokset ovat vain puolet keski-ikäisen annoksista.

Lähteet. www.terveysverkko.fi