KUUME
Kuumeella tarkoitetaan sitä, että ruumiinlämpö on korkeampi kuin
normaalisti. Normaali ruumiinlämpö aikuisella riippuu jonkin verran
mittaustavasta ja vuorokaudenajasta. Kainalosta tai korvasta mitattu
lämpö on joitakin asteen kymmenyksiä pienempi kuin peräsuolesta mitattu.
Peräsuolesta ja korvasta mitatut lämmöt heijastelevat kuitenkin
tarkemmin elimistössä vallitsevaa lämpöä, kainalolämpö on näitä herkempi
huoneilman lämpötilan vaihteluille. Normaalin aamuisen lämmön yläraja
on useimmilla välillä 36,5 - 37,5, mutta tässä esiintyy huomattavaa
yksilöllistä vaihtelua. Illalla lämpö voi normaalisti olla 0,5 astetta
korkeampi kuin aamulla. Melko vähäinen
rasitus nostaa ruumiinlämpöä lihasten tuottaman lämmön vuoksi. Lapsen
kuumeilu ja sen arviointi voi poiketa huomattavastikin aikuisen
vastaavasta. Monet sairaudet aiheuttavat kuumetta. Yleisin syy on viruksen aiheuttama nuhakuume,
jonka alkuvaiheessa kuume voi nousta korkeaksikin ja kestää useita
päiviä. Nopea lämmönnousu kuuluu myös moniin muihin tulehdussairauksiin
kuten bakteeri- ja alkueläininfektioihin.
YSKÄ
Yskä ei ole itsenäinen sairaus vaan oire jostakin sairaudesta. Koska
yskä on ylähengitystietulehduksen eli flunssan yleinen oire, sitä
esiintyy melkein jokaisella vuosittain. Flunssayskä paranee yleensä
viikossa parissa mutta voi kestää pitempään. Jos yskä vaivaa pitempään kuin 4–8 viikkoa, puhutaan pitkittyneestä yskästä. Lapsen yskän syynä on yleensä virusperäinen hengitystieinfektio,
joka paranee parissa viikossa ilman hoitoa. Useita viikkoja
jatkuneeseen yskään on syytä hakea neuvoja, sillä yskiminen ei ole
kenellekään "normaalia".
NIELUTULEHDUKSET
Lapsen kurkkukivun ja nielutulehduksen aiheuttavat useimmiten samat
virukset kuin flunssankin ja nielutulehdus onkin yleensä osa yleisempää
hengitystietulehdusta. Varsinaisesta nielutulehduksesta puhutaan
silloin, kun kurkkukipu ja kuume ilmenevät ilman muita merkittäviä
hengitystieoireita. Tällöin aiheuttaja on streptokokkibakteeri,
joka aikaansaa myös nielurisojen tulehtumisen.
Streptokokin aiheuttama nielutulehdus on melko harvinainen pienillä
lapsilla mutta yleinen kouluikäisillä. Nuoremmilla lapsilla erityisesti
adenovirus on tärkeä nielutulehduksen aiheuttaja. Pitkittyneen
nielutulehduksen syynä nuorilla on usein EB-virus, jonka aiheuttamaa
tautia kutsutaan mononukleoosiksi.
TÄIT
Päätäi on tuskin silmällä
nähtävä, 2–3 mm pituinen, läpikuultava siivetön hyönteinen, joka asustaa
tukassa, enimmäkseen korvien takana ja niskassa, mutta myös muualla
hiuksissa. Täin munia, saivareita, näkee toisinaan kulmakarvoissa ja silmäripsissä.Naaras elää noin kuukauden ja munii sinä aikana satakunta munaa, 3–4
munaa päivässä. Munat se kiinnittää hiusten tyveen Ne ovat tiukasti
kiinni hiuksessa eivätkä liiku hilseen tavoin. Munat näkyvät
rusehtavina, mannaryynimäisinä, vajaan millimetrin pituisina saivareina.
Ne kuoriutuvat noin kymmenen päivän kuluttua. Tyhjä, valkea munankuori
jää paikalleen, joskus kuukausiksikin. Se siirtyy ulommas päänahasta
hiuskasvun myötä (noin 1 cm kuukaudessa). Kaikki munat eivät kuoriudu,
eivätkä kaikki nuoruusmuodot elä aikuisiksi. Aikuinen täi ei elä ilman
ravintoa muutamaa päivää kauemmin. Pieniä päätäiepidemioita on kouluissa ja päiväkodeissa. Täit leviävät
yleensä päähineiden välityksellä, tavallisimmin ilmeisesti
vaatenaulakoissa. Täit siirtyvät ihmisestä toiseen myös läheisessä
kanssakäymisessä, esimerkiksi lasten leikeissä. Yhteiset kammat ja
harjat, hiuslenkit ja ponnarit ovat muita täiden siirtymisteitä. On myös
mahdollista, että saivareita tippuu vuoteeseen, ja täin kuorituessa
munasta se löytää hyvällä onnella uuden isännän.
KIHOMADOT
Kihomato kuuluu sukkulamatoihin. Se on
noin sentin mittainen valkea mato, joka on ihmisen kiusana kaikkialla
maailmassa, myös Suomessa. Kyseessä on puhtaasti ihmisten loismato,
joten lemmikit eivät kuulu madon tuojiin tai siitä kärsiviin. Vähäinen
kihomatoinfektio ei aiheuta lainkaan oireita. Kun matoja on runsaasti,
oireena on peräaukon kutina. Kihomatoon ei liity vakavampia oireita tai
tauteja.
Infektio saadaan, kun madonmunia niellään. Yksikin muna voi aloittaa
infektion. Munat ovat niin pieniä, ettei niitä voi silmin nähdä. Ne
säilyvät ympäristössä useita päiviä tartuttavina. Madon yhdessä
ihmisessä munimat munat voivat joutua toisen henkilön suuhun suoran
käsikosketuksen kautta tai lelujen ja todennäköisesti myös vaatteiden ja
vuodevaatteiden koskettelun välityksellä. Munan nielemisestä oireiden
alkamiseen kuluu kuutisen viikkoa. Muna kuoriutuu ohutsuolessa ja siitä
tuleva toukka pesiytyy parin kehitysvaiheen jälkeen paksusuoleen,
umpilisäkkeen ympäristöön, missä se lisääntyy.
Suurin osa madonkantajista on oireettomia. Ainoa oire kihomadoista on
peräaukon ja välilihan, tytöillä joskus myös ulkosynnyttimien, kutina.
Oireet muistuttavat peräpukamien sekä peräaukon seudun ja naisen
häpyhuulten sieni- ja bakteeri-infektioita. Oireet johtuvat toukista ja
munien pinnan ärsyttävistä aineista ja vaativat runsaan matomäärän.
Kutinan huomaa selvimmin öisin. Se voi johtaa unen pahaan
häiriintymiseen.
SYYHY
Syyhyn aiheuttaa 0,3–0,5 mm:n pituinen hämähäkkieläimiin kuuluvan syyhypunkki,
joka leviää ihmisestä toiseen läheisen kosketuksen kautta. Tartuntaan
riittää yksikin punkkinaaras, muttakättely tai muu lyhyt kosketus ei
riitä punkin siirtymiseen henkilöstä toiseen. On mahdollista, että
syyhyn saa myös syyhyä sairastavan lakanoista tai muista vaatteista,
sillä punkkinaaras elää 1–2 vuorokautta ihon ulkopuolella. Eläimiin
ihmisen syyhypunkki ei tartu eivätkä eläinten punkit ihmiseen.
Punkkinaaras elää ihossa pari kuukautta, jona aikana se munii ihon
sarveiskerrokseen kaivamaansa käytävään 60–90 munaa. Kuoriutuneet toukat
ovat nymfivaiheen jälkeen sukukypsiä aikuisia kymmenen päivän kuluttua.
Syyhykutina alkaa 3–6 viikon kuluttua tartunnasta, kun elimistö on
ehtinyt muodostaa vasta-aineita punkkia ja sen eritteitä kohtaan.
Uusintatartunoissa oireet alkavat 1–3 vuorokauden kuluttua.
MOLLUSKAT
Ontelosyylät eli molluskat ovat
ontelosyyläviruksen aiheuttamia näppylöitä ihossa. Ne tarttuvat
ihokosketuksessa. Niitä on joskus jo vauvaiässä, useimmin leikki-iässä
ja toisinaan koululaisilla, harvoin aikuisilla. Syylän sisällä on
puuromaista massaa, joka koostuu viruksen infektoimista ihosoluista.
Syylät kestävät yleensä kuukausia, joskus 1–2 vuotta, ja ne häviävät
jälkiä jättämättä. Niitä on ainakin neljää tyyppiä, joista tyyppi I
aiheuttaa valtaosan terveen henkilön ontelosyyläinfektioista.
Elimistössä kehittynee pysyvä immuniteetti virusta kohtaan. Ontelosyylä on parin millimetrin läpimittainen ihon värinen näppylä, jonka keskellä voi nähdä pienen kuopan, "navan".
Syyliä on joskus vain muutama, tavallisesti kymmeniä tai satoja. Niitä
on eniten ohuilla ihoalueilla, kuten kyynärtaipeissa, reisissä ja
polvitaipeissa.
Ontelosyyliä on etenkin kuivaihoisilla atoopikkolapsilla. Kun syylät
alkavat parantua, osa niistä tulehtuu. Tulehtunut molluska kutiaa usein,
mutta tulehtumaton hyvin harvoin. Tulehdus ja kutina ovat parantumisen
merkkejä. Joskus tulehtumisen syynä on bakteeri-infektio.
SYYLÄT
Syylät ovat HPV-syylävirusten (HPV = human papilloma virus) aiheuttamia
hyvänlaatuisia kasvaimia ihossa tai limakalvoilla. Syyläviruksia
tunnetaan nykyään toista sataa. Tartunta tapahtuu kosketuksessa. Aika
tartunnasta syylän ilmestymiseen kestää muutamasta viikosta kahdeksaan
kuukauteen.
Tavallinen syylä on tyypillisesti käsissä tai jalkapohjissa ja kohoaa ihosta
puolipallomaisesti. Jalkapohjissa on myös ihon sisään kasvavia ns.
mosaiikkisyyliä, jotka aiheuttavat kipua kävellessä. Kynsivalleissa ja
kynsien alla olevat syylät ovat myös tavallisia syyliä. Sellainen voi
olla myös rihmamaisena esimerkiksi suupielissä, silmäluomissa tai
sierainaukoissa lapsilla, joskus aikuisillakin.
RUOKA-AINE ALLERGIAT
Lasten ruoka-allergioilla tarkoitetaan lapsen elimistön allergista
reaktiota yhtä tai useampaa ruoka-ainetta kohtaan. Ruoka-allergian
selvittelyssä tarvitaan usein lääkärin tutkimusta, mutta allergian syy
voi selvitä kotikonsteinkin.
Tutkimuksin todettua ruoka-allergiaa on 3–8 prosentilla lapsista;
yleisyys vaihtelee iän mukaan siten, että nuoremmilla sitä on enemmän
kuin vanhemmilla. Lohdullista on, että useimpien lasten allergiasta
johtuva oireilu loppuu ennen kouluikää.
Ruoka-allergioille on tyypillistä, että niiden aiheuttamat oireet
ovat monenlaisia. Lasten tavallisia allergiaoireita ovat ihottuma, nuha,
yskä, astma, oksentelu ja ripuli. Mikään näistä oireista ei yksinään
ole tyypillinen ainoastaan ruoka-allergialle. Siksi onkin tavallista,
että lapsilla epäillään olevan enemmän ruoka-allergioita kuin niitä
tutkimuksissa havaitaan.
Ruoka-allergian iho-oireista tavallisin on atooppinen ihottuma. Muita
oireita ovat nokkosihottuma (urtikaria) ja paikallinen turvotus
(angioödeema). Imeväisiässä atooppinen ihottuma sijaitsee kasvoissa,
hiuspohjassa, vartalossa ja raajojen ojentajapuolella, joskus koko
ihollakin. Vanhemmilla lapsilla ihottumaa on tyypillisesti taipeissa.
Vauvan lehmänmaitoallergia aiheuttaa suoli-oireita, kuten oksentelua
ja ripulia. Pulauttelua runsaamman oksentelun syynä voi olla
maito-allergia. Koliikin syynä sen sijaan on harvoin mikään ruoka-aine.
Vielä kouluiässäkin vatsakivut saattavat johtua maitoyliherkkyydestä.
Joskus vatsaoireet saattavat johtua viljan sisältämän gluteenin
aiheuttamasta keliakiasta. Keliakian mahdollisuus tuleekin tutkia aina,
kun kyseessä on lapsi, joka saa gluteenia sisältäviä viljoja ja on
kärsinyt suolioireista pitkään.
Ruoka-aineiden aiheuttamat, nopeasti ilmenevät ja etenevät
anafylaktiset reaktiot ovat lapsilla harvinaisia. Niiden ensioireita
ovat ihon kuumoitus, punoitus ja pistely, sydämen nopea lyöntitiheys
(takykardia) ja täyteyden tunne kurkussa. Oireilu etenee nopeasti:
ihoturvotus lisääntyy, nokkosihottuma laajenee, ilmaantuu
hengitysvaikeuksia, kalpeutta ja verenpaineen laskua. Tällainen tilanne
on hengenvaarallinen, ja sen vuoksi tulee hakeutua kiireesti lääkäriin.
Onneksi tilanne on hyvin harvinainen.
lähde: Terveyskirjasto
