VERENPAINETAUTI
Verenpainetaudilla tarkoitetaan verenpaineen pysyvää koholla olemista. Raja-arvona pidetään nykyään noin 140/90 mmHg.
Usein verenpainetaudin taustalla ovat elämäntapoihin liittyvät asiat, kuten tupakointi ja ylipaino. Raskausaikana verenpaine saattaa myös kehittyä verenpaineteudiksi.Verenpainetaudin oireet ovat useimmiten päänsärky, huono olo, väsymys. Ehkäisy ja hoitotoimet ovat:
Syö vihanneksia, hedelmiä ja kuitupitoista ravintoa, vältä/lopeta tupakointi, laihduta jos olet ylipainoinen, vähennä suolan käyttöä, vältä runsasta kahvin ja alkoholin käyttöä, harrasta liikuntaa.
Verenpainetaudin hoitoon kuuluvat aina elämäntapamuutokset, oli lääkitys käytössä tai ei. Lievän verenpainetaudin hoitoon ei välttämättä muuta tarvitakaan. Verenpainetaudin hoidon vaatimat elämäntapamuutokset ovat hyväksi monien muidenkin sairauksien hoidossa. Jos elämäntapamuutokset eivät laske verenpainetta on seuraava vaihtoehto lääkitys. Lääkityksestä huolimatta lääkäri seuraa verenpainetta tietyin väliajoin.
SEPELVALTIMOTAUTI
Sepelvaltimotauti johtuu valtimonkovettumataudista, joka ahtauttaa sepelvaltimoita.
Tauti alkaa valtimoiden sisäpintaa verhoavasta ohuesta sisäkalvosta, jonka alle alkaa kertyä pääasiassa veren pahasta kolesterolista peräisin olevaa materiaalia. Kertyminen on hyvin hidasta ja voi alkaa jo nuoruudessa.Ehkäisynä tähän tautiin on kolesterolin pitäminen alhaisissa lukemissa sekä veren rasva-arvot mahdollisimman pienenä.Sepelvaltimotaudin syntyä voidaan tehokkaasti ehkäistä vähentämällä valtimotautia aiheuttavia riskitekijöitä. Näistä tärkeimmät ovat tupakointi, kohonnut verenpaine ja kohonnut veren kolesteroliarvo. Myös diabeteksen ehkäisy ja hoito liikunnalla, painon hallinnalla ja terveellisellä ruokavaliolla ehkäisee samalla sepel- ja muun valtimotaudin syntyä. Vaikuttamalla näihin jo nuorella iällä voidaan myöhemmällä iällä syntyvän sepelvaltimotaudin vaaraa huomattavasti pienentää.
Sepelvaltimotaudin tavallisin oire on rintakipu, joka alkaa tuntua ruumiillisessa rasituksessa (reippaasti liikkuessa, reilussa lihastyössä yms.). Kipu tuntuu yleensä keskellä rintaa laaja-alaisena ja ahdistavana tai puristavana. Kipu voi säteillä olka- ja käsivarsiin, leukaperiin, selkään lapojen väliin tai ylävatsalle. Joskus oireena voi olla ainoastaan rasituksessa tuntuva ohimenevä hengenahdistus. Etenkin naisilla ja vanhuksilla sepelvaltimotauti voi ilmetä ilman rintakipuja, ja oireina on pelkästään rinnan ahdistusta, uupumista, huonovointisuutta tai pahoinvointia rasitukseen liittyen.
Kaikille sepelvaltimotautia sairastaville aloitetaan pieniannoksinen asetyylisalisyylihappolääke, joka ehkäisee valtimoveritulpan muodostumista. Se onkin sepelvaltimopotilaan tärkein lääke. Jos se ei haittavaikutusten takia sovi, tilalla voidaan käyttää yhtä tehokasta klopidogreelia.
Nopeasti vaikuttavat nitrovalmisteet (tabletti tai suihke) on tarkoitettu potilaiden itsensä annosteltavaksi tarpeen mukaan. Niillä saadaan rintakipu väistymään nopeasti tai etukäteen otettuna kokonaan estettyä.
SYDÄNINFARKTI
Sydäninfarkti on äkillisen hapenpuutteen aiheuttama vaurio sydänlihaksessa. Sen tavallisin syy on sepelvaltimotaudin aiheuttama sepelvaltimon tukos. Jos sydäninfarktia ei päästä ajoissa hoitamaan, vauriokohtaan kehittyy muutamien tuntien tai päivien kuluessa kuolio. Infarktin taustalla on lähes aina valtimotauti, joka kovettaa ja ahtauttaa sydäntä ravitsevia sepelvaltimoita. Kun suoni menee kokonaan tukkoon, kehittyy infarkti. Tyyppioire infarktissa on kova kipu, joka tuntuu laajalla alueella rintalastan takana. Kipu on puristavaa, "painavaa" tai vannemaista ja voi säteillä olkavarsiin, leukaperiin, ylävatsalle ja jopa selkään. Kipu on usein ankaraa ja jatkuu samanlaisena. Kova kipu nostaa usein kylmän hien tai aiheuttaa pahoinvointia. Liikkuminen ei yleensä helpota oireita. Nitrolääkekään ei aina auta oireisiin.
Sydäninfarkti vaatii välitöntä sairaalahoitoa. Jos aiemmin terveelle henkilölle tai sepelvaltimotautipotilaalle tulee nopeasti edellä kuvattuja oireita, kannattaa soittaa hätäkeskukseen. Hoito aloitetaan usein jo kotona tai ambulanssissa. Tukoksen muodostumista estävää asetyylisalisyylihappoa ("sydänaspiriini") annetaan ensilääkkeenä. Kipua lievitetään morfiinilla tai muulla sen kaltaisella opioidilääkkeellä sekä nitro-tipalla. Beetasalpaaja-lääkkeellä estetään rytmihäiriöitä ja alennetaan sykettä ja verenpainetta vähentämällä sydämen hapentarvetta. Sepelvaltimoa tukkivaa hyytymää estetään laajenemasta asetyylisalisyylihapon lisäksi muilla hyytymistä ja tukoksia estävillä lääkkeillä. Useimmat lääkkeet annostellaan aluksi suoraan laskimoon nopean tehon aikaansaamiseksi.
FLIMMERI
Eteisvärinä on yleisin sairaalahoitoa vaativa sydämen rytmihäiriö.Eteisvärinässä sydämen eteinen ei supistu kammion kanssa samassa tahdissa, vaan paljon tiheämmin. Sähköimpulssit kulkeutuvat eteisestä sattumanvaraisesti kammioiden puolelle, ja tämän seurauksena syke on epäsäännöllinen.
Osalla eteisvärinäpotilaista sydämestä ei löydy mitään muuta vikaa, mutta tällöinkin taustalla on usein ylipaino tai kohonnut verenpaine. Eteisvärinä voi olla sydämen vajaatoiminnan, läppävian, sepelvaltimotaudin tai muun sydänsairauden oire. Runsas alkoholin käyttö voi aiheuttaa tervesydämisellekin eteisvärinäkohtauksen. Joskus taustalla on kilpirauhasen liikatoiminta.
Eteisvärinässä sydämen pumppausteho hieman alenee, mutta varsinkin iäkkäillä ihmisillä ja pitkään jatkuttuaan se ei paljoa haittaa normaalia elämää. Eteisvärinän oireet kuitenkin vaihtelevat suuresti. Jotkut eivät lainkaan huomaa rytmin epäsäännöllisyyttä, ja rytmihäiriö todetaankin sattumalta.
Eteisvärinärytmihäiriö voi mennä ohi joko itsestään tai lääkkeellä parissa vuorokaudessa. Jos näin ei tapahdu, rytmi pyritään yleensä palauttamaan normaaliksi ainakin kerran varsinkin fyysisesti aktiivisilla ja oireisilla henkilöillä. Tämä tapahtuu rytminsiirrolla, jossa rytmi käännetään normaaliksi eli sinusrytmiksi joko suonensisäisellä lääkkeellä tai sähköisesti lyhyessä nukutuksessa.
PALLOLAAJENNUS
Pallolaajennus avaa sepelvaltimossa olevan tukoksen ja päästää veren virtaamaan sydänlihakseen.
Pallolaajennus muistuttaa sepelvaltimoiden varjoainetutkimusta. Toimenpide tehdään paikallispuudutuksessa joko rannevaltimon tai reisivaltimon kautta. Lääkäri ohjaa ohuen katetrin sepelvaltimon suulle. Toimenpiteen kulkua seurataan röngenläpivalaisun avulla. Aluksi ahtautuneeseen suoneen viedään ohut lanka, jota pitkin voidaan kuljettaa toimenpiteessä tarvittavia välineitä suonen sisällä.
Katetrin päässä oleva lieriön muotoinen pallo laajennetaan ahtauman
kohdalla. Usein toimenpiteen yhteydessä asetetaan laajennettuun kohtaan
tukiverkko eli stentti. Stentin tarkoituksena on estää laajennetun
suonen uudelleen ahtautuminen. Muutaman kuukauden aikana toimenpiteen
jälkeen verisuonen sisäkalvo kasvaa suojaamaan stenttiä. Tämän
paranemisprosessin aikana käytetään tehokasta veren hyytymistä estävää
lääkitystä.
OHITUSLEIKKAUS
