Tehtävät 07.04.2017

TEHTÄVÄT 07.04.2017

VERENPAINETAUTI
Verenpainetaudilla tarkoitetaan verenpaineen pysyvää koholla olemista. Raja-arvona pidetään nykyään noin 140/90 mmHg.
Usein verenpainetaudin taustalla ovat elämäntapoihin liittyvät asiat, kuten tupakointi ja ylipaino. Raskausaikana verenpaine saattaa myös kehittyä verenpaineteudiksi.Verenpainetaudin oireet ovat useimmiten päänsärky, huono olo, väsymys.  Ehkäisy ja hoitotoimet ovat:
Syö vihanneksia, hedelmiä ja kuitupitoista ravintoa, vältä/lopeta tupakointi, laihduta jos olet ylipainoinen, vähennä suolan käyttöä, vältä runsasta kahvin ja alkoholin käyttöä, harrasta liikuntaa.
Verenpainetaudin hoitoon kuuluvat aina elämäntapamuutokset, oli lääkitys käytössä tai ei. Lievän verenpainetaudin hoitoon ei välttämättä muuta tarvitakaan. Verenpainetaudin hoidon vaatimat elämäntapamuutokset ovat hyväksi monien muidenkin sairauksien hoidossa. Jos elämäntapamuutokset eivät laske verenpainetta on seuraava vaihtoehto lääkitys. Lääkityksestä huolimatta lääkäri seuraa verenpainetta tietyin väliajoin.



SEPELVALTIMOTAUTI
Sepelvaltimotauti johtuu valtimonkovettumataudista, joka ahtauttaa sepelvaltimoita.
Tauti alkaa valtimoiden sisäpintaa verhoavasta ohuesta sisäkalvosta, jonka alle alkaa kertyä pääasiassa veren pahasta kolesterolista peräisin olevaa materiaalia. Kertyminen on hyvin hidasta ja voi alkaa jo nuoruudessa.Ehkäisynä tähän tautiin on kolesterolin pitäminen alhaisissa lukemissa sekä veren rasva-arvot mahdollisimman pienenä.Sepelvaltimotaudin syntyä voidaan tehokkaasti ehkäistä vähentämällä valtimotautia aiheuttavia riskitekijöitä. Näistä tärkeimmät ovat tupakointi, kohonnut verenpaine ja kohonnut veren kolesteroliarvo. Myös diabeteksen ehkäisy ja hoito liikunnalla, painon hallinnalla ja terveellisellä ruokavaliolla ehkäisee samalla sepel- ja muun valtimotaudin syntyä. Vaikuttamalla näihin jo nuorella iällä voidaan myöhemmällä iällä syntyvän sepelvaltimotaudin vaaraa huomattavasti pienentää.
Sepelvaltimotaudin tavallisin oire on rintakipu, joka alkaa tuntua ruumiillisessa rasituksessa (reippaasti liikkuessa, reilussa lihastyössä yms.). Kipu tuntuu yleensä keskellä rintaa laaja-alaisena ja ahdistavana tai puristavana. Kipu voi säteillä olka- ja käsivarsiin, leukaperiin, selkään lapojen väliin tai ylävatsalle. Joskus oireena voi olla ainoastaan rasituksessa tuntuva ohimenevä hengenahdistus. Etenkin naisilla ja vanhuksilla sepelvaltimotauti voi ilmetä ilman rintakipuja, ja oireina on pelkästään rinnan ahdistusta, uupumista, huonovointisuutta tai pahoinvointia rasitukseen liittyen.
Kaikille sepelvaltimotautia sairastaville aloitetaan pieniannoksinen asetyylisalisyylihappolääke, joka ehkäisee valtimoveritulpan muodostumista. Se onkin sepelvaltimopotilaan tärkein lääke. Jos se ei haittavaikutusten takia sovi, tilalla voidaan käyttää yhtä tehokasta klopidogreelia.
Nopeasti vaikuttavat nitrovalmisteet (tabletti tai suihke) on tarkoitettu potilaiden itsensä annosteltavaksi tarpeen mukaan. Niillä saadaan rintakipu väistymään nopeasti tai etukäteen otettuna kokonaan estettyä.






SYDÄNINFARKTI
Sydäninfarkti on äkillisen hapenpuutteen aiheuttama vaurio sydänlihaksessa. Sen tavallisin syy on sepelvaltimotaudin aiheuttama sepelvaltimon tukos. Jos sydäninfarktia ei päästä ajoissa hoitamaan, vauriokohtaan kehittyy muutamien tuntien tai päivien kuluessa kuolio. Infarktin taustalla on lähes aina valtimotauti, joka kovettaa ja ahtauttaa sydäntä ravitsevia sepelvaltimoita. Kun suoni menee kokonaan tukkoon, kehittyy infarkti. Tyyppioire infarktissa on kova kipu, joka tuntuu laajalla alueella rintalastan takana. Kipu on puristavaa, "painavaa" tai vannemaista ja voi säteillä olkavarsiin, leukaperiin, ylävatsalle ja jopa selkään. Kipu on usein ankaraa ja jatkuu samanlaisena. Kova kipu nostaa usein kylmän hien tai aiheuttaa pahoinvointia. Liikkuminen ei yleensä helpota oireita. Nitrolääkekään ei aina auta oireisiin.
Sydäninfarkti vaatii välitöntä sairaalahoitoa. Jos aiemmin terveelle henkilölle tai sepelvaltimotautipotilaalle tulee nopeasti edellä kuvattuja oireita, kannattaa soittaa hätäkeskukseen. Hoito aloitetaan usein jo kotona tai ambulanssissa. Tukoksen muodostumista estävää asetyylisalisyylihappoa ("sydänaspiriini") annetaan ensilääkkeenä. Kipua lievitetään morfiinilla tai muulla sen kaltaisella opioidilääkkeellä sekä nitro-tipalla. Beetasalpaaja-lääkkeellä estetään rytmihäiriöitä ja alennetaan sykettä ja verenpainetta vähentämällä sydämen hapentarvetta. Sepelvaltimoa tukkivaa hyytymää estetään laajenemasta asetyylisalisyylihapon lisäksi muilla hyytymistä ja tukoksia estävillä lääkkeillä. Useimmat lääkkeet annostellaan aluksi suoraan laskimoon nopean tehon aikaansaamiseksi.





FLIMMERI
Eteisvärinä on yleisin sairaalahoitoa vaativa sydämen rytmihäiriö.Eteisvärinässä sydämen eteinen ei supistu kammion kanssa samassa tahdissa, vaan paljon tiheämmin. Sähköimpulssit kulkeutuvat eteisestä sattumanvaraisesti kammioiden puolelle, ja tämän seurauksena syke on epäsäännöllinen.
Osalla eteisvärinäpotilaista sydämestä ei löydy mitään muuta vikaa, mutta tällöinkin taustalla on usein ylipaino tai kohonnut verenpaine. Eteisvärinä voi olla sydämen vajaatoiminnan, läppävian, sepelvaltimotaudin tai muun sydänsairauden oire. Runsas alkoholin käyttö voi aiheuttaa tervesydämisellekin eteisvärinäkohtauksen. Joskus taustalla on kilpirauhasen liikatoiminta.
Eteisvärinässä sydämen pumppausteho hieman alenee, mutta varsinkin iäkkäillä ihmisillä ja pitkään jatkuttuaan se ei paljoa haittaa normaalia elämää. Eteisvärinän oireet kuitenkin vaihtelevat suuresti. Jotkut eivät lainkaan huomaa rytmin epäsäännöllisyyttä, ja rytmihäiriö todetaankin sattumalta.
Eteisvärinärytmihäiriö voi mennä ohi joko itsestään tai lääkkeellä parissa vuorokaudessa. Jos näin ei tapahdu, rytmi pyritään yleensä palauttamaan normaaliksi ainakin kerran varsinkin fyysisesti aktiivisilla ja oireisilla henkilöillä. Tämä tapahtuu rytminsiirrolla, jossa rytmi käännetään normaaliksi eli sinusrytmiksi joko suonensisäisellä lääkkeellä tai sähköisesti lyhyessä nukutuksessa.

PALLOLAAJENNUS
Pallolaajennus avaa sepelvaltimossa olevan tukoksen ja päästää veren virtaamaan sydänlihakseen.
Pallolaajennus muistuttaa sepelvaltimoiden varjoainetutkimusta. Toimenpide tehdään paikallispuudutuksessa joko rannevaltimon tai reisivaltimon kautta. Lääkäri ohjaa ohuen katetrin sepelvaltimon suulle. Toimenpiteen kulkua seurataan röngenläpivalaisun avulla. Aluksi ahtautuneeseen suoneen viedään ohut lanka, jota pitkin voidaan kuljettaa toimenpiteessä tarvittavia välineitä suonen sisällä.

 

Katetrin päässä oleva lieriön muotoinen pallo laajennetaan ahtauman kohdalla. Usein toimenpiteen yhteydessä asetetaan laajennettuun kohtaan tukiverkko eli stentti. Stentin tarkoituksena on estää laajennetun suonen uudelleen ahtautuminen. Muutaman kuukauden aikana toimenpiteen jälkeen verisuonen sisäkalvo kasvaa suojaamaan stenttiä. Tämän paranemisprosessin aikana käytetään tehokasta veren hyytymistä estävää lääkitystä.

 

 

OHITUSLEIKKAUS

Ohitusleikkauksessa veri ohjataan kulkemaan siirresuonta pitkin ahtautuman tai tukoksen alajuoksulle. Itse tukokseen tai ahtautumaan ei puututa. Siirteen liitos sepelvaltimoon tehdään ompelemalla siirteen pää sepelvaltimon kylkeen tehtyyn parin millimetrin mittaiseen aukkoon. Useimmiten leikkaus tehdään nykyisin sydänkeuhkokoneen avulla. Sydänkeuhkokoneen tehtävänä on hapettaa onttolaskimoita myöten elimistöstä palaava veri ja pumpata se takaisin verenkiertoon nousevan aortan kautta. Sydänkeuhkokoneen avulla saavutetaan kaksi olennaista etua: pysäytettyyn sydämeen saadaan ommeltua laadukkaat ohitteet, ja toisaalta pysäytetty sydän sietää verenkierron vajetta huomattavan pitkään.

Kun ohitesuonet on ommeltu paikoilleen, sydänlihaksen verenkierto palautetaan sepelvaltimoita ja siirresuonia pitkin, jolloin sydän alkaa taas sykkiä. Siirresuonten virtaus tarkistetaan. Sydämen pumppausteho palautuu, ja sydänkeuhkokoneen virtausta vähennetään, kunnes nähdään sydämen pumppauksen riittävän elimistön tarpeisiin. Sydänkeuhkokone irrotetaan potilaasta, ja koneen vaatimat reitit suuriin suoniin suljetaan. Sydänpussi suljetaan, välikarsinaan sydämen viereen asetetaan laskuputket leikkauksen jälkeisen vuodon poistamiseksi. Rintalasta ja iho suljetaan.

 

Lähde. Internet ja oppikirja

Virtsaelimistö tehtävät

30.03.2017 VIRTSAELIMISTÖ

 

Inkontinenssi tarkoittaa virtsankarkailua eli tila jossa virtsaa karkaa tahdosta riippumatta. Tahaton virtsankarkailu yleistyy naisilla vaihdevuosien jälkeen. Satunnaista virtsankaikailua esiintyy jossakin elämän vaiheessa 25-50% naisista. Mieheillä virtsankarkailu on huomattavasti harvinaisempaa. Virtsainkontinenssiä on neljää eri tyyppiä: ponnistusinkontinenssi, pakkoinkontinenssi, sekamuotoinen inkontinenssi, ylivuotoinkontinenssi.      Voidaan ehkäistä lantionpohjan lihasten kuntouttamisella, lihasten vahvistuessa vaiva voi myös parantua.  Ehkäisyyn ja hoitoon on myös muita keinoja, juo riittävästi, pudota ylipainoa, lopeta tupakointi, hoida ummetus. Pakkoinkontinenssin oireita voidaan lievittää myös ei-tahdonalaista hermostoa salpaavilla lääkkeillä. Ponnistusinkontinenssia tai sekamuotoista inkontinenssia kärsiville voidaan myös tehdä leikkaushoitoa. Ylivuotoinkontinenssissa pitää ensin selvittää ongelman aiheuttaja. Yleisimmät syyt miehillä on suurentunut eturauhanen ja naisilla rakon tai kohdun laskeuma. Nämä hoidetaan yleensä leikkauksella. 

 Virtsatieinfektio syntyy, kun välilihan eli virtsaputken ja peräaukon välisellä alueella elävät bakteerit pääsevät nousemaan virtsaputkea pitkin virtsarakkoon. Se voi olla äkillinen tai toistuva. Virtsatieinfektiolle altistavia tekijöitä ovat limakalvojen kuivuminen,diabetes, eturauhasen liikakasvu, virtsan ja ulostuskyvyn puute, katetrointi ja joskus sukupuoliyhdyntä.Virtsatieinfektio hoidetaan lääkkeillä. Virtsatieinfektiota voidaan ehkäistä juomalla runsaasti koska se huuhtoo rakkoa, hapan juoma esim. puolukkamehu aamuin illoin, c-vitamiini pitää virtsan happamana ja estää bakteerien kasvua. Voidaan käyttää myös mikrobilääkitystä tai paikallista estrogeenilääkitystä.  

 

Pyelonefriitti  tarkoittaa munuaistason eli virtsanjohtimen, munuaisaltaan tai munuaisen infektiota. Pyelonefriitissä vain osalla potilaista esiintyy virtsaamisvaivoja. Kuume yli 38c ja kylki tai selkäkipu ovat tyypillisiä oireita. Vanhuksella pelkkä pahoinvointi, yleiskunnon romahtaminen ja sekavuus voivat olla merkkinä pyelonefriitistä. CRP:n selvä kohoaminen viittaa munuaistason infektioon.

 Virtsakivitaudissa virtsateihin eli munuaisaltaaseen, virtsajohtimiin, virtsarakkoon tai harvemmin virtsaputkeen muodostuu yksi tai useampi kiinteä kappale, joka estää virtsan kulkua tai aiheuttaa muita oireita.Virtsatiekivi aiheuttaa äkillisen, erittäin voimakkaan toispuoleisen kylkikivun. Kipu säteilee yleensä alavatsalle ja nivustaipeeseen.
Kiven tutkimiseksi otetaan tavallinen röntgenkuva ja joskus myös ultraäänitutkimus. Usein tutkitaan virtsanäyte sekä perusverikokeita. Jos virtsatiekivi ei näy tavallisessa röntgenkuvassa, mutta epäillään kuitenkin vahvasti virtsatiekiveä, tehdään jatkotutkimuksena virtsateiden tietokonekuvaus. Runsas kalsiumin, D-vitamiinin tai erittäin suurten C-vitamiiniannosten nauttiminen (yli 4 g/päivä) altistaa virtsakivien muodostumiselle. Myös aineenvaihduntasairaudet tai virtsatie-elinten rakenteelliset poikkeavuudet voivat vaikuttaa virtsatiekivien ilmaantumiseen. Yleensä runsas juominen 2-2,5l vuorokaudessa auttaa kiviä tulemaan itsestään pois.

HENGITYKSEN SEURANTA JA HENGITYKSEN AVUSTAMINEN.


Hengityksestä seurataan hengitystiheyttä, rytmiä jasyvyttä,hengitystapaa,ja hengitys ääniä sekä hengitysteiden eritteitä ja ihon väriä.

Hengitystä voidaan seurata PEF-mittauksella, ja pulssioksimetrin avulla. Myös keskusteleminen potilaan kanssa onko hänellä ollut hengenahdistusta.

Potilasta voidaan auttaa hengitysvaikeuksissa siten että huolehditaan ilman raikkaudesta huoneessa jossa hän on. Sairaalassa happea voidaan antaa potilaalle happinaamarilla eli happimaskilla tai nenäkatetrilla eli happiviiksillä.

Happirikastin on kotona asuville potilaille tarkoitettu hapensaantilaite.

Happea kotihoidossa voidaan antaa happirikastimen avulla. Tai sitten avaamalla ikkuna potilaan asunnossa jos se on riittävä toimi. Happirikastimen käytössä on oltava tarkkana sillä happi on palava kaasu ja voi herkästi syttyä jos avotulen kanssa pelataan. Tämä ohje on myös selitettävä potilaalle että hän ymmärtää oman turvallisuutensakin ja ympäristön.Happi ei saa myöskään joutua kosketuksiin rasvan tai öljyn kanssa koska se voi syttyä räjähdysmäisesti.

Höyryhengitystä voi tehdä kotona vaikka vedenkeittimellä keitetyn veden voi laittaa laakeeseen kulhoon ja hengitellä siinä kevyen liinan tai pyyhkeen alla. Varovaisuutta kuuman veden kanssa.
Höyryhengitys auttaa liman irtoamiseen, vesihöyry lievittää tukalaa oloa ja kipua.

Pulloon puhaltamista tehdään koska sillä voidaan laajentaa keuhkoja. Tyhjään litran pulloon laitetaan 300-400milliä puhdasta vettä, lisäksi tarvitaan paksu pilli tai pätkä muoviletkua halkaisija n. 1cm. Potilas hengittää ensin nenän kautta sisään ja puhaltaa suun kautta letkun tai pillin läpi niin että vesi kuplii. Toistoja tehdään 10-15 peräkkäin ja tauko ja yskäisee. Puhallusta tehdään useita kertoja paivässä. Pullo pestään ja vesi vaihdetaan päivittäin.

                                         TARTUNTATAUDIT



A. Tartuntatauti on sellainen sairaus tai tartunta jonka aiheuttavat elimistössä lisääntyvät pieneliöt(mikrobit) tai niiden osat tai loiset. Tartuntatautina pidetään myös pieneliön myrkyn (toksiinin) aiheuttamaa tilaa.

A.1) Tartuntatautien vastustamistyö

Tartuntatautien vastustamistyöhön kuuluu tässä laissa tartuntatautien ehkäisy, varhaistoteaminen ja seuranta, epidemian selvittämiseksi tai torjumiseksi tarvittavat toimenpiteet sekä tartuntatautiin sairastuneen tai sairastuneeksi epäillyn tutkimus, hoito ja lääkinnällinen kuntoutus sekä sairaalainfektioiden torjunta.

1) tartuntatautien ehkäisyllä rokotusten, vasta-aineiden ja lääkkeiden antamista, terveyskasvatusta sekä muita yksilöön ja hänen elinympäristöönsä kohdistuvia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on tartuntataudin ilmenemisen tai leviämisen estäminen;

2) tartuntatautien varhaistoteamisella taudin etsimiseksi järjestettyjä terveystarkastuksia ja seulontatutkimuksia;

3) seurannalla tiedon jatkuvaa keräämistä, analysointia ja tulkintaa sekä tiedon välittämistä tartuntatautien torjunnasta vastaaville;

4) epidemialla tautitapausten lukumäärän lisääntymistä odotettua enemmän jonakin ajanjaksona tietyssä väestössä tai tietyllä alueella;

5) tutkimuksella yksilöön kohdistuvaa tartuntataudin toteamiseksi tai hoidon antamiseksi lääkärin suorittamaa tutkimusta;

6) hoidolla lääkärin antamaa tai valvomaa avo- tai laitoshoitoa;

7) lääkinnällisellä kuntoutuksella toimenpiteitä, joilla pyritään parantamaan ja ylläpitämään kuntoutujan fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä sekä edistämään ja tukemaan hänen elämäntilanteensa hallintaa ja hänen itsenäistä suoriutumistaan päivittäisissä toiminnoissa; lääkinnälliseen kuntoutukseen sisältyvistä palveluista säädetään lääkinnällisestä kuntoutuksesta annetussa asetuksessa 

8) sairaalainfektiolla terveydenhuollon toimintayksikössä annetun hoidon aikana syntynyttä tai alkunsa saanutta infektiota; 

9) karanteenilla taudinaiheuttajalle altistuneen tai perustellusti altistuneeksi epäillyn henkilön määräämistä pysymään kotonaan tai muussa viranomaisen osoittamassa paikassa taikka tartuttaviksi epäiltyjen matkatavaroiden, konttien tai muiden tavaroiden siirtämisen rajoittamista taikka erottamista muista tavaroista tautia aiheuttavien mikrobien mahdollisen leviämisen estämiseksi.

10) eristämisellä sairastuneen tai perustellusti sairastuneeksi epäillyn henkilön määräämistä sairaanhoitolaitokseen.

        MITÄ ON YLEISVAARALLINEN TARTUNTATAUTI

         Tartuntataudit jaetaan yleisvaarallisiin, ilmoitettaviin ja muihin tartuntatauteihin.

Tautia voidaan pitää yleisvaarallisena tartuntatautina:

1) jos taudin tarttuvuus on suuri tai tauti leviää nopeasti;

2) jos tauti on vaarallinen; ja

3) jos taudin leviäminen voidaan estää tautiin sairastuneeseen tai sairastuneeksi perustellusti epäiltyyn henkilöön kohdistettavilla toimenpiteillä.

        ILMOITETTAVA TARTUNTATUTI

1) jos taudin seuranta edellyttää lääkärin antamia tietoja;

2) jos taudin tartuntaketjun katkaisemisessa hoidettavalle annettava maksuton hoito on tarpeen; tai

3) jos kyseessä on yleisellä rokotusohjelmalla ehkäistävä tauti.

Valtioneuvoston asetuksella nimetään yleisvaaralliset ja ilmoitettavat tartuntataudit.

    MUU TARTUNTATAUTI

Tartuntatautiin sairastuneeksi epäiltynä pidetään henkilöä, jossa havaitaan tautiin viittaavia oireita tai jonka jollakin muulla perusteella voidaan päätellä levittävän tartuntaa.

Sairastuneena pidetään henkilöä, jossa tauti on todettu tai jonka yleisesti hyväksytyin lääketieteellisin perustein voidaan todeta saaneen tartunnan, jos taudin leviäminen on perustellusti mahdollista.

Parantuneesta taudista elimistöön jääneitä merkkejä ei pidetä tartuntatautina.

Aseptiikan tehtävä 9.3.2017

ASEPTIIKAN TEHTÄVÄ 9.3.17


ASEPTIIKKA=Menettelytapa jolla pyritään toimimaan mikrobittomasti.

MIKROBI=Paljaalla silmällä näkymätön pieneliö esim. bakteerit, virukset, homeet, hiivat, sienet ja alkueläimet eli loiset.

INFEKTIO=Tartunta

KONTAMINAATIO,DEKONTAMINAATIO=Saastuminen, mikrobien joutuminen paikkaa jossa niitä ei toivota. Ja mikrobien poistaminen

HYGIENIA= Terveyden edistämistä ja säilyttämistä.

DESINFEKTIO=Mikrobien määrän vähentämistä mahdollisimman pieneksi.

STERILOINTI=Pyrkii tuhoamaan esineistä ja kasvualustoista kaikki elinkykyiset mikrobit.

Tartuntojen leviäminen?
Taudin aiheuttaja siirtyy/tarttuu ihmisestä, eläimestä tai ympäristöstä.

A. Kosketus tartunta koskettamalla saastunutta pintaa. Ehkäisy desinfioimalla pinnat tai välttää kosketusta mahdollissti saatuneisiin pintoihin.

B.Pisaratartunta leviää pisarasta jos yskii, aivastaa, niistää. Käsi suun eteen ja tiheä käsien pesu tautisena aikana.

C.Ilmatartunnassa tauti leviää hengitettävän ilman kautta, ehkäisy suumaski.

D.Tartunnat suun kautta leviää ruokamyrkytyksien kautta, huonon käsihygienian kautta. Ehkäisy tarpeeksi kuumennettu ruoka, huolellisesti pestyt kädet.

E.Veritartunta tarttuu veren tai limakalvon kautta jos kantajan verta tai eritettä joutuu toisen limakalvoille, haavaan tai verenkiertoon injektion yhteydessä. Käytä hanskoja ja kasvoilla maskia, kun riskipotilaita hoitaa.

F. Tartunta väli-isännän kautta eli vektori. Eläin kuljettaa ihmiseen tartunnanaiheuttajan. esim. myyräkuume, punkin puremasta puutiaskuume.

                             KUUME

Kuumeella tarkoitetaan sitä, että ruumiinlämpö on korkeampi kuin normaalisti. Normaali ruumiinlämpö aikuisella riippuu jonkin verran mittaustavasta ja vuorokaudenajasta. Kainalosta tai korvasta mitattu lämpö on joitakin asteen kymmenyksiä pienempi kuin peräsuolesta mitattu. Peräsuolesta ja korvasta mitatut lämmöt heijastelevat kuitenkin tarkemmin elimistössä vallitsevaa lämpöä, kainalolämpö on näitä herkempi huoneilman lämpötilan vaihteluille. Normaalin aamuisen lämmön yläraja on useimmilla välillä 36,5 - 37,5, mutta tässä esiintyy huomattavaa yksilöllistä vaihtelua. Illalla lämpö voi normaalisti olla 0,5 astetta korkeampi kuin aamulla. Melko vähäinen rasitus nostaa ruumiinlämpöä lihasten tuottaman lämmön vuoksi. Lapsen kuumeilu ja sen arviointi voi poiketa huomattavastikin aikuisen vastaavasta.  Monet sairaudet aiheuttavat kuumetta. Yleisin syy on viruksen aiheuttama nuhakuume, jonka alkuvaiheessa kuume voi nousta korkeaksikin ja kestää useita päiviä. Nopea lämmönnousu kuuluu myös moniin muihin tulehdussairauksiin kuten bakteeri- ja alkueläininfektioihin.



                    YSKÄ

 Yskä ei ole itsenäinen sairaus vaan oire jostakin sairaudesta. Koska yskä on ylähengitystietulehduksen eli flunssan yleinen oire, sitä esiintyy melkein jokaisella vuosittain. Flunssayskä paranee yleensä viikossa parissa mutta voi kestää pitempään. Jos yskä vaivaa pitempään kuin 4–8 viikkoa, puhutaan pitkittyneestä yskästä. Lapsen yskän syynä on yleensä virusperäinen hengitystieinfektio, joka paranee parissa viikossa ilman hoitoa. Useita viikkoja jatkuneeseen yskään on syytä hakea neuvoja, sillä yskiminen ei ole kenellekään "normaalia".


            NIELUTULEHDUKSET

 Lapsen kurkkukivun ja nielutulehduksen aiheuttavat useimmiten samat virukset kuin flunssankin ja nielutulehdus onkin yleensä osa yleisempää hengitystietulehdusta. Varsinaisesta nielutulehduksesta puhutaan silloin, kun kurkkukipu ja kuume ilmenevät ilman muita merkittäviä hengitystieoireita. Tällöin aiheuttaja on streptokokkibakteeri, joka aikaansaa myös nielurisojen tulehtumisen. Streptokokin aiheuttama nielutulehdus on melko harvinainen pienillä lapsilla mutta yleinen kouluikäisillä. Nuoremmilla lapsilla erityisesti adenovirus on tärkeä nielutulehduksen aiheuttaja. Pitkittyneen nielutulehduksen syynä nuorilla on usein EB-virus, jonka aiheuttamaa tautia kutsutaan mononukleoosiksi.


         TÄIT

Päätäi on tuskin silmällä nähtävä, 2–3 mm pituinen, läpikuultava siivetön hyönteinen, joka asustaa tukassa, enimmäkseen korvien takana ja niskassa, mutta myös muualla hiuksissa. Täin munia, saivareita, näkee toisinaan kulmakarvoissa ja silmäripsissä.Naaras elää noin kuukauden ja munii sinä aikana satakunta munaa, 3–4 munaa päivässä. Munat se kiinnittää hiusten tyveen Ne ovat tiukasti kiinni hiuksessa eivätkä liiku hilseen tavoin. Munat näkyvät rusehtavina, mannaryynimäisinä, vajaan millimetrin pituisina saivareina. Ne kuoriutuvat noin kymmenen päivän kuluttua. Tyhjä, valkea munankuori jää paikalleen, joskus kuukausiksikin. Se siirtyy ulommas päänahasta hiuskasvun myötä (noin 1 cm kuukaudessa). Kaikki munat eivät kuoriudu, eivätkä kaikki nuoruusmuodot elä aikuisiksi. Aikuinen täi ei elä ilman ravintoa muutamaa päivää kauemmin. Pieniä päätäiepidemioita on kouluissa ja päiväkodeissa. Täit leviävät yleensä päähineiden välityksellä, tavallisimmin ilmeisesti vaatenaulakoissa. Täit siirtyvät ihmisestä toiseen myös läheisessä kanssakäymisessä, esimerkiksi lasten leikeissä. Yhteiset kammat ja harjat, hiuslenkit ja ponnarit ovat muita täiden siirtymisteitä. On myös mahdollista, että saivareita tippuu vuoteeseen, ja täin kuorituessa munasta se löytää hyvällä onnella uuden isännän.

       KIHOMADOT

 Kihomato kuuluu sukkulamatoihin. Se on noin sentin mittainen valkea mato, joka on ihmisen kiusana kaikkialla maailmassa, myös Suomessa. Kyseessä on puhtaasti ihmisten loismato, joten lemmikit eivät kuulu madon tuojiin tai siitä kärsiviin. Vähäinen kihomatoinfektio ei aiheuta lainkaan oireita. Kun matoja on runsaasti, oireena on peräaukon kutina. Kihomatoon ei liity vakavampia oireita tai tauteja.
Infektio saadaan, kun madonmunia niellään. Yksikin muna voi aloittaa infektion. Munat ovat niin pieniä, ettei niitä voi silmin nähdä. Ne säilyvät ympäristössä useita päiviä tartuttavina. Madon yhdessä ihmisessä munimat munat voivat joutua toisen henkilön suuhun suoran käsikosketuksen kautta tai lelujen ja todennäköisesti myös vaatteiden ja vuodevaatteiden koskettelun välityksellä. Munan nielemisestä oireiden alkamiseen kuluu kuutisen viikkoa. Muna kuoriutuu ohutsuolessa ja siitä tuleva toukka pesiytyy parin kehitysvaiheen jälkeen paksusuoleen, umpilisäkkeen ympäristöön, missä se lisääntyy.
Suurin osa madonkantajista on oireettomia. Ainoa oire kihomadoista on peräaukon ja välilihan, tytöillä joskus myös ulkosynnyttimien, kutina. Oireet muistuttavat peräpukamien sekä peräaukon seudun ja naisen häpyhuulten sieni- ja bakteeri-infektioita. Oireet johtuvat toukista ja munien pinnan ärsyttävistä aineista ja vaativat runsaan matomäärän. Kutinan huomaa selvimmin öisin. Se voi johtaa unen pahaan häiriintymiseen. 



        SYYHY

Syyhyn aiheuttaa 0,3–0,5 mm:n pituinen hämähäkkieläimiin kuuluvan syyhypunkki, joka leviää ihmisestä toiseen läheisen kosketuksen kautta. Tartuntaan riittää yksikin punkkinaaras, muttakättely tai muu lyhyt kosketus ei riitä punkin siirtymiseen henkilöstä toiseen. On mahdollista, että syyhyn saa myös syyhyä sairastavan lakanoista tai muista vaatteista, sillä punkkinaaras elää 1–2 vuorokautta ihon ulkopuolella. Eläimiin ihmisen syyhypunkki ei tartu eivätkä eläinten punkit ihmiseen. Punkkinaaras elää ihossa pari kuukautta, jona aikana se munii ihon sarveiskerrokseen kaivamaansa käytävään 60–90 munaa. Kuoriutuneet toukat ovat nymfivaiheen jälkeen sukukypsiä aikuisia kymmenen päivän kuluttua. Syyhykutina alkaa 3–6 viikon kuluttua tartunnasta, kun elimistö on ehtinyt muodostaa vasta-aineita punkkia ja sen eritteitä kohtaan. Uusintatartunoissa oireet alkavat 1–3 vuorokauden kuluttua.   


  MOLLUSKAT

 Ontelosyylät eli molluskat ovat ontelosyyläviruksen aiheuttamia näppylöitä ihossa. Ne tarttuvat ihokosketuksessa. Niitä on joskus jo vauvaiässä, useimmin leikki-iässä ja toisinaan koululaisilla, harvoin aikuisilla. Syylän sisällä on puuromaista massaa, joka koostuu viruksen infektoimista ihosoluista. Syylät kestävät yleensä kuukausia, joskus 1–2 vuotta, ja ne häviävät jälkiä jättämättä. Niitä on ainakin neljää tyyppiä, joista tyyppi I aiheuttaa valtaosan terveen henkilön ontelosyyläinfektioista. Elimistössä kehittynee pysyvä immuniteetti virusta kohtaan. Ontelosyylä on parin millimetrin läpimittainen ihon värinen näppylä, jonka keskellä voi nähdä pienen kuopan, "navan". Syyliä on joskus vain muutama, tavallisesti kymmeniä tai satoja. Niitä on eniten ohuilla ihoalueilla, kuten kyynärtaipeissa, reisissä ja polvitaipeissa. Ontelosyyliä on etenkin kuivaihoisilla atoopikkolapsilla. Kun syylät alkavat parantua, osa niistä tulehtuu. Tulehtunut molluska kutiaa usein, mutta tulehtumaton hyvin harvoin. Tulehdus ja kutina ovat parantumisen merkkejä. Joskus tulehtumisen syynä on bakteeri-infektio.


   SYYLÄT

Syylät ovat HPV-syylävirusten (HPV = human papilloma virus) aiheuttamia hyvänlaatuisia kasvaimia ihossa tai limakalvoilla. Syyläviruksia tunnetaan nykyään toista sataa. Tartunta tapahtuu kosketuksessa. Aika tartunnasta syylän ilmestymiseen kestää muutamasta viikosta kahdeksaan kuukauteen.

Tavallinen syylä on tyypillisesti käsissä tai jalkapohjissa ja kohoaa ihosta puolipallomaisesti. Jalkapohjissa on myös ihon sisään kasvavia ns. mosaiikkisyyliä, jotka aiheuttavat kipua kävellessä. Kynsivalleissa ja kynsien alla olevat syylät ovat myös tavallisia syyliä. Sellainen voi olla myös rihmamaisena esimerkiksi suupielissä, silmäluomissa tai sierainaukoissa lapsilla, joskus aikuisillakin.


    RUOKA-AINE ALLERGIAT

Lasten ruoka-allergioilla tarkoitetaan lapsen elimistön allergista reaktiota yhtä tai useampaa ruoka-ainetta kohtaan. Ruoka-allergian selvittelyssä tarvitaan usein lääkärin tutkimusta, mutta allergian syy voi selvitä kotikonsteinkin.
Tutkimuksin todettua ruoka-allergiaa on 3–8 prosentilla lapsista; yleisyys vaihtelee iän mukaan siten, että nuoremmilla sitä on enemmän kuin vanhemmilla. Lohdullista on, että useimpien lasten allergiasta johtuva oireilu loppuu ennen kouluikää.
Ruoka-allergioille on tyypillistä, että niiden aiheuttamat oireet ovat monenlaisia. Lasten tavallisia allergiaoireita ovat ihottuma, nuha, yskä, astma, oksentelu ja ripuli. Mikään näistä oireista ei yksinään ole tyypillinen ainoastaan ruoka-allergialle. Siksi onkin tavallista, että lapsilla epäillään olevan enemmän ruoka-allergioita kuin niitä tutkimuksissa havaitaan.
Ruoka-allergian iho-oireista tavallisin on atooppinen ihottuma. Muita oireita ovat nokkosihottuma (urtikaria) ja paikallinen turvotus (angioödeema). Imeväisiässä atooppinen ihottuma sijaitsee kasvoissa, hiuspohjassa, vartalossa ja raajojen ojentajapuolella, joskus koko ihollakin. Vanhemmilla lapsilla ihottumaa on tyypillisesti taipeissa.
Vauvan lehmänmaitoallergia aiheuttaa suoli-oireita, kuten oksentelua ja ripulia. Pulauttelua runsaamman oksentelun syynä voi olla maito-allergia. Koliikin syynä sen sijaan on harvoin mikään ruoka-aine. Vielä kouluiässäkin vatsakivut saattavat johtua maitoyliherkkyydestä. Joskus vatsaoireet saattavat johtua viljan sisältämän gluteenin aiheuttamasta keliakiasta. Keliakian mahdollisuus tuleekin tutkia aina, kun kyseessä on lapsi, joka saa gluteenia sisältäviä viljoja ja on kärsinyt suolioireista pitkään.
Ruoka-aineiden aiheuttamat, nopeasti ilmenevät ja etenevät anafylaktiset reaktiot ovat lapsilla harvinaisia. Niiden ensioireita ovat ihon kuumoitus, punoitus ja pistely, sydämen nopea lyöntitiheys (takykardia) ja täyteyden tunne kurkussa. Oireilu etenee nopeasti: ihoturvotus lisääntyy, nokkosihottuma laajenee, ilmaantuu hengitysvaikeuksia, kalpeutta ja verenpaineen laskua. Tällainen tilanne on hengenvaarallinen, ja sen vuoksi tulee hakeutua kiireesti lääkäriin. Onneksi tilanne on hyvin harvinainen.

lähde: Terveyskirjasto