keskiviikko 22. maaliskuuta 2017
HENGITYKSEN SEURANTA JA HENGITYKSEN AVUSTAMINEN.
Hengityksestä seurataan hengitystiheyttä, rytmiä jasyvyttä,hengitystapaa,ja hengitys ääniä sekä hengitysteiden eritteitä ja ihon väriä.
Hengitystä voidaan seurata PEF-mittauksella, ja pulssioksimetrin avulla. Myös keskusteleminen potilaan kanssa onko hänellä ollut hengenahdistusta.
Potilasta voidaan auttaa hengitysvaikeuksissa siten että huolehditaan ilman raikkaudesta huoneessa jossa hän on. Sairaalassa happea voidaan antaa potilaalle happinaamarilla eli happimaskilla tai nenäkatetrilla eli happiviiksillä.
Happirikastin on kotona asuville potilaille tarkoitettu hapensaantilaite.
Happea kotihoidossa voidaan antaa happirikastimen avulla. Tai sitten avaamalla ikkuna potilaan asunnossa jos se on riittävä toimi. Happirikastimen käytössä on oltava tarkkana sillä happi on palava kaasu ja voi herkästi syttyä jos avotulen kanssa pelataan. Tämä ohje on myös selitettävä potilaalle että hän ymmärtää oman turvallisuutensakin ja ympäristön.Happi ei saa myöskään joutua kosketuksiin rasvan tai öljyn kanssa koska se voi syttyä räjähdysmäisesti.
Höyryhengitystä voi tehdä kotona vaikka vedenkeittimellä keitetyn veden voi laittaa laakeeseen kulhoon ja hengitellä siinä kevyen liinan tai pyyhkeen alla. Varovaisuutta kuuman veden kanssa.
Höyryhengitys auttaa liman irtoamiseen, vesihöyry lievittää tukalaa oloa ja kipua.
Pulloon puhaltamista tehdään koska sillä voidaan laajentaa keuhkoja. Tyhjään litran pulloon laitetaan 300-400milliä puhdasta vettä, lisäksi tarvitaan paksu pilli tai pätkä muoviletkua halkaisija n. 1cm. Potilas hengittää ensin nenän kautta sisään ja puhaltaa suun kautta letkun tai pillin läpi niin että vesi kuplii. Toistoja tehdään 10-15 peräkkäin ja tauko ja yskäisee. Puhallusta tehdään useita kertoja paivässä. Pullo pestään ja vesi vaihdetaan päivittäin.
tiistai 14. maaliskuuta 2017
TARTUNTATAUDIT
A. Tartuntatauti on sellainen sairaus tai tartunta jonka aiheuttavat elimistössä lisääntyvät pieneliöt(mikrobit) tai niiden osat tai loiset. Tartuntatautina pidetään myös pieneliön myrkyn (toksiinin) aiheuttamaa tilaa.
A.1) Tartuntatautien vastustamistyö
Tartuntatautien vastustamistyöhön kuuluu tässä laissa tartuntatautien ehkäisy, varhaistoteaminen ja seuranta, epidemian selvittämiseksi tai torjumiseksi tarvittavat toimenpiteet sekä tartuntatautiin sairastuneen tai sairastuneeksi epäillyn tutkimus, hoito ja lääkinnällinen kuntoutus sekä sairaalainfektioiden torjunta.
1) tartuntatautien ehkäisyllä rokotusten, vasta-aineiden ja lääkkeiden antamista, terveyskasvatusta sekä muita yksilöön ja hänen elinympäristöönsä kohdistuvia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on tartuntataudin ilmenemisen tai leviämisen estäminen;
2) tartuntatautien varhaistoteamisella taudin etsimiseksi järjestettyjä terveystarkastuksia ja seulontatutkimuksia;
3) seurannalla tiedon jatkuvaa keräämistä, analysointia ja tulkintaa sekä tiedon välittämistä tartuntatautien torjunnasta vastaaville;
4) epidemialla tautitapausten lukumäärän lisääntymistä odotettua enemmän jonakin ajanjaksona tietyssä väestössä tai tietyllä alueella;
5) tutkimuksella yksilöön kohdistuvaa tartuntataudin toteamiseksi tai hoidon antamiseksi lääkärin suorittamaa tutkimusta;
6) hoidolla lääkärin antamaa tai valvomaa avo- tai laitoshoitoa;
7) lääkinnällisellä kuntoutuksella toimenpiteitä, joilla pyritään parantamaan ja ylläpitämään kuntoutujan fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä sekä edistämään ja tukemaan hänen elämäntilanteensa hallintaa ja hänen itsenäistä suoriutumistaan päivittäisissä toiminnoissa; lääkinnälliseen kuntoutukseen sisältyvistä palveluista säädetään lääkinnällisestä kuntoutuksesta annetussa asetuksessa
8) sairaalainfektiolla terveydenhuollon toimintayksikössä annetun hoidon aikana syntynyttä tai alkunsa saanutta infektiota;
9) karanteenilla taudinaiheuttajalle altistuneen tai perustellusti altistuneeksi epäillyn henkilön määräämistä pysymään kotonaan tai muussa viranomaisen osoittamassa paikassa taikka tartuttaviksi epäiltyjen matkatavaroiden, konttien tai muiden tavaroiden siirtämisen rajoittamista taikka erottamista muista tavaroista tautia aiheuttavien mikrobien mahdollisen leviämisen estämiseksi.
10) eristämisellä sairastuneen tai perustellusti sairastuneeksi epäillyn henkilön määräämistä sairaanhoitolaitokseen.
MITÄ ON YLEISVAARALLINEN TARTUNTATAUTI
Tartuntataudit jaetaan yleisvaarallisiin, ilmoitettaviin ja muihin tartuntatauteihin.
Tautia voidaan pitää yleisvaarallisena tartuntatautina:
1) jos taudin tarttuvuus on suuri tai tauti leviää nopeasti;
2) jos tauti on vaarallinen; ja
3) jos taudin leviäminen voidaan estää tautiin sairastuneeseen tai sairastuneeksi perustellusti epäiltyyn henkilöön kohdistettavilla toimenpiteillä.
ILMOITETTAVA TARTUNTATUTI
1) jos taudin seuranta edellyttää lääkärin antamia tietoja;
2) jos taudin tartuntaketjun katkaisemisessa hoidettavalle annettava maksuton hoito on tarpeen; tai
3) jos kyseessä on yleisellä rokotusohjelmalla ehkäistävä tauti.
Valtioneuvoston asetuksella nimetään yleisvaaralliset ja ilmoitettavat tartuntataudit.
MUU TARTUNTATAUTI
Tartuntatautiin sairastuneeksi epäiltynä pidetään henkilöä, jossa havaitaan tautiin viittaavia oireita tai jonka jollakin muulla perusteella voidaan päätellä levittävän tartuntaa.
Sairastuneena pidetään henkilöä, jossa tauti on todettu tai jonka yleisesti hyväksytyin lääketieteellisin perustein voidaan todeta saaneen tartunnan, jos taudin leviäminen on perustellusti mahdollista.
Parantuneesta taudista elimistöön jääneitä merkkejä ei pidetä tartuntatautina.
torstai 9. maaliskuuta 2017
Aseptiikan tehtävä 9.3.2017
ASEPTIIKAN TEHTÄVÄ 9.3.17
ASEPTIIKKA=Menettelytapa jolla pyritään toimimaan mikrobittomasti.
MIKROBI=Paljaalla silmällä näkymätön pieneliö esim. bakteerit, virukset, homeet, hiivat, sienet ja alkueläimet eli loiset.
INFEKTIO=Tartunta
KONTAMINAATIO,DEKONTAMINAATIO=Saastuminen, mikrobien joutuminen paikkaa jossa niitä ei toivota. Ja mikrobien poistaminen
HYGIENIA= Terveyden edistämistä ja säilyttämistä.
DESINFEKTIO=Mikrobien määrän vähentämistä mahdollisimman pieneksi.
STERILOINTI=Pyrkii tuhoamaan esineistä ja kasvualustoista kaikki elinkykyiset mikrobit.
Tartuntojen leviäminen?
Taudin aiheuttaja siirtyy/tarttuu ihmisestä, eläimestä tai ympäristöstä.
A. Kosketus tartunta koskettamalla saastunutta pintaa. Ehkäisy desinfioimalla pinnat tai välttää kosketusta mahdollissti saatuneisiin pintoihin.
B.Pisaratartunta leviää pisarasta jos yskii, aivastaa, niistää. Käsi suun eteen ja tiheä käsien pesu tautisena aikana.
C.Ilmatartunnassa tauti leviää hengitettävän ilman kautta, ehkäisy suumaski.
D.Tartunnat suun kautta leviää ruokamyrkytyksien kautta, huonon käsihygienian kautta. Ehkäisy tarpeeksi kuumennettu ruoka, huolellisesti pestyt kädet.
E.Veritartunta tarttuu veren tai limakalvon kautta jos kantajan verta tai eritettä joutuu toisen limakalvoille, haavaan tai verenkiertoon injektion yhteydessä. Käytä hanskoja ja kasvoilla maskia, kun riskipotilaita hoitaa.
F. Tartunta väli-isännän kautta eli vektori. Eläin kuljettaa ihmiseen tartunnanaiheuttajan. esim. myyräkuume, punkin puremasta puutiaskuume.
ASEPTIIKKA=Menettelytapa jolla pyritään toimimaan mikrobittomasti.
MIKROBI=Paljaalla silmällä näkymätön pieneliö esim. bakteerit, virukset, homeet, hiivat, sienet ja alkueläimet eli loiset.
INFEKTIO=Tartunta
KONTAMINAATIO,DEKONTAMINAATIO=Saastuminen, mikrobien joutuminen paikkaa jossa niitä ei toivota. Ja mikrobien poistaminen
HYGIENIA= Terveyden edistämistä ja säilyttämistä.
DESINFEKTIO=Mikrobien määrän vähentämistä mahdollisimman pieneksi.
STERILOINTI=Pyrkii tuhoamaan esineistä ja kasvualustoista kaikki elinkykyiset mikrobit.
Tartuntojen leviäminen?
Taudin aiheuttaja siirtyy/tarttuu ihmisestä, eläimestä tai ympäristöstä.
A. Kosketus tartunta koskettamalla saastunutta pintaa. Ehkäisy desinfioimalla pinnat tai välttää kosketusta mahdollissti saatuneisiin pintoihin.
B.Pisaratartunta leviää pisarasta jos yskii, aivastaa, niistää. Käsi suun eteen ja tiheä käsien pesu tautisena aikana.
C.Ilmatartunnassa tauti leviää hengitettävän ilman kautta, ehkäisy suumaski.
D.Tartunnat suun kautta leviää ruokamyrkytyksien kautta, huonon käsihygienian kautta. Ehkäisy tarpeeksi kuumennettu ruoka, huolellisesti pestyt kädet.
E.Veritartunta tarttuu veren tai limakalvon kautta jos kantajan verta tai eritettä joutuu toisen limakalvoille, haavaan tai verenkiertoon injektion yhteydessä. Käytä hanskoja ja kasvoilla maskia, kun riskipotilaita hoitaa.
F. Tartunta väli-isännän kautta eli vektori. Eläin kuljettaa ihmiseen tartunnanaiheuttajan. esim. myyräkuume, punkin puremasta puutiaskuume.
torstai 15. joulukuuta 2016
KUUME
Kuumeella tarkoitetaan sitä, että ruumiinlämpö on korkeampi kuin normaalisti. Normaali ruumiinlämpö aikuisella riippuu jonkin verran mittaustavasta ja vuorokaudenajasta. Kainalosta tai korvasta mitattu lämpö on joitakin asteen kymmenyksiä pienempi kuin peräsuolesta mitattu. Peräsuolesta ja korvasta mitatut lämmöt heijastelevat kuitenkin tarkemmin elimistössä vallitsevaa lämpöä, kainalolämpö on näitä herkempi huoneilman lämpötilan vaihteluille. Normaalin aamuisen lämmön yläraja on useimmilla välillä 36,5 - 37,5, mutta tässä esiintyy huomattavaa yksilöllistä vaihtelua. Illalla lämpö voi normaalisti olla 0,5 astetta korkeampi kuin aamulla. Melko vähäinen rasitus nostaa ruumiinlämpöä lihasten tuottaman lämmön vuoksi. Lapsen kuumeilu ja sen arviointi voi poiketa huomattavastikin aikuisen vastaavasta. Monet sairaudet aiheuttavat kuumetta. Yleisin syy on viruksen aiheuttama nuhakuume, jonka alkuvaiheessa kuume voi nousta korkeaksikin ja kestää useita päiviä. Nopea lämmönnousu kuuluu myös moniin muihin tulehdussairauksiin kuten bakteeri- ja alkueläininfektioihin.
YSKÄ
Yskä ei ole itsenäinen sairaus vaan oire jostakin sairaudesta. Koska yskä on ylähengitystietulehduksen eli flunssan yleinen oire, sitä esiintyy melkein jokaisella vuosittain. Flunssayskä paranee yleensä viikossa parissa mutta voi kestää pitempään. Jos yskä vaivaa pitempään kuin 4–8 viikkoa, puhutaan pitkittyneestä yskästä. Lapsen yskän syynä on yleensä virusperäinen hengitystieinfektio, joka paranee parissa viikossa ilman hoitoa. Useita viikkoja jatkuneeseen yskään on syytä hakea neuvoja, sillä yskiminen ei ole kenellekään "normaalia".
NIELUTULEHDUKSET
Lapsen kurkkukivun ja nielutulehduksen aiheuttavat useimmiten samat virukset kuin flunssankin ja nielutulehdus onkin yleensä osa yleisempää hengitystietulehdusta. Varsinaisesta nielutulehduksesta puhutaan silloin, kun kurkkukipu ja kuume ilmenevät ilman muita merkittäviä hengitystieoireita. Tällöin aiheuttaja on streptokokkibakteeri, joka aikaansaa myös nielurisojen tulehtumisen. Streptokokin aiheuttama nielutulehdus on melko harvinainen pienillä lapsilla mutta yleinen kouluikäisillä. Nuoremmilla lapsilla erityisesti adenovirus on tärkeä nielutulehduksen aiheuttaja. Pitkittyneen nielutulehduksen syynä nuorilla on usein EB-virus, jonka aiheuttamaa tautia kutsutaan mononukleoosiksi.
TÄIT
Päätäi on tuskin silmällä nähtävä, 2–3 mm pituinen, läpikuultava siivetön hyönteinen, joka asustaa tukassa, enimmäkseen korvien takana ja niskassa, mutta myös muualla hiuksissa. Täin munia, saivareita, näkee toisinaan kulmakarvoissa ja silmäripsissä.Naaras elää noin kuukauden ja munii sinä aikana satakunta munaa, 3–4 munaa päivässä. Munat se kiinnittää hiusten tyveen Ne ovat tiukasti kiinni hiuksessa eivätkä liiku hilseen tavoin. Munat näkyvät rusehtavina, mannaryynimäisinä, vajaan millimetrin pituisina saivareina. Ne kuoriutuvat noin kymmenen päivän kuluttua. Tyhjä, valkea munankuori jää paikalleen, joskus kuukausiksikin. Se siirtyy ulommas päänahasta hiuskasvun myötä (noin 1 cm kuukaudessa). Kaikki munat eivät kuoriudu, eivätkä kaikki nuoruusmuodot elä aikuisiksi. Aikuinen täi ei elä ilman ravintoa muutamaa päivää kauemmin. Pieniä päätäiepidemioita on kouluissa ja päiväkodeissa. Täit leviävät yleensä päähineiden välityksellä, tavallisimmin ilmeisesti vaatenaulakoissa. Täit siirtyvät ihmisestä toiseen myös läheisessä kanssakäymisessä, esimerkiksi lasten leikeissä. Yhteiset kammat ja harjat, hiuslenkit ja ponnarit ovat muita täiden siirtymisteitä. On myös mahdollista, että saivareita tippuu vuoteeseen, ja täin kuorituessa munasta se löytää hyvällä onnella uuden isännän.
KIHOMADOT
Kihomato kuuluu sukkulamatoihin. Se on noin sentin mittainen valkea mato, joka on ihmisen kiusana kaikkialla maailmassa, myös Suomessa. Kyseessä on puhtaasti ihmisten loismato, joten lemmikit eivät kuulu madon tuojiin tai siitä kärsiviin. Vähäinen kihomatoinfektio ei aiheuta lainkaan oireita. Kun matoja on runsaasti, oireena on peräaukon kutina. Kihomatoon ei liity vakavampia oireita tai tauteja.
Infektio saadaan, kun madonmunia niellään. Yksikin muna voi aloittaa infektion. Munat ovat niin pieniä, ettei niitä voi silmin nähdä. Ne säilyvät ympäristössä useita päiviä tartuttavina. Madon yhdessä ihmisessä munimat munat voivat joutua toisen henkilön suuhun suoran käsikosketuksen kautta tai lelujen ja todennäköisesti myös vaatteiden ja vuodevaatteiden koskettelun välityksellä. Munan nielemisestä oireiden alkamiseen kuluu kuutisen viikkoa. Muna kuoriutuu ohutsuolessa ja siitä tuleva toukka pesiytyy parin kehitysvaiheen jälkeen paksusuoleen, umpilisäkkeen ympäristöön, missä se lisääntyy.
Suurin osa madonkantajista on oireettomia. Ainoa oire kihomadoista on peräaukon ja välilihan, tytöillä joskus myös ulkosynnyttimien, kutina. Oireet muistuttavat peräpukamien sekä peräaukon seudun ja naisen häpyhuulten sieni- ja bakteeri-infektioita. Oireet johtuvat toukista ja munien pinnan ärsyttävistä aineista ja vaativat runsaan matomäärän. Kutinan huomaa selvimmin öisin. Se voi johtaa unen pahaan häiriintymiseen.
SYYHY
Syyhyn aiheuttaa 0,3–0,5 mm:n pituinen hämähäkkieläimiin kuuluvan syyhypunkki, joka leviää ihmisestä toiseen läheisen kosketuksen kautta. Tartuntaan riittää yksikin punkkinaaras, muttakättely tai muu lyhyt kosketus ei riitä punkin siirtymiseen henkilöstä toiseen. On mahdollista, että syyhyn saa myös syyhyä sairastavan lakanoista tai muista vaatteista, sillä punkkinaaras elää 1–2 vuorokautta ihon ulkopuolella. Eläimiin ihmisen syyhypunkki ei tartu eivätkä eläinten punkit ihmiseen. Punkkinaaras elää ihossa pari kuukautta, jona aikana se munii ihon sarveiskerrokseen kaivamaansa käytävään 60–90 munaa. Kuoriutuneet toukat ovat nymfivaiheen jälkeen sukukypsiä aikuisia kymmenen päivän kuluttua. Syyhykutina alkaa 3–6 viikon kuluttua tartunnasta, kun elimistö on ehtinyt muodostaa vasta-aineita punkkia ja sen eritteitä kohtaan. Uusintatartunoissa oireet alkavat 1–3 vuorokauden kuluttua.
MOLLUSKAT
Ontelosyylät eli molluskat ovat ontelosyyläviruksen aiheuttamia näppylöitä ihossa. Ne tarttuvat ihokosketuksessa. Niitä on joskus jo vauvaiässä, useimmin leikki-iässä ja toisinaan koululaisilla, harvoin aikuisilla. Syylän sisällä on puuromaista massaa, joka koostuu viruksen infektoimista ihosoluista. Syylät kestävät yleensä kuukausia, joskus 1–2 vuotta, ja ne häviävät jälkiä jättämättä. Niitä on ainakin neljää tyyppiä, joista tyyppi I aiheuttaa valtaosan terveen henkilön ontelosyyläinfektioista. Elimistössä kehittynee pysyvä immuniteetti virusta kohtaan. Ontelosyylä on parin millimetrin läpimittainen ihon värinen näppylä, jonka keskellä voi nähdä pienen kuopan, "navan". Syyliä on joskus vain muutama, tavallisesti kymmeniä tai satoja. Niitä on eniten ohuilla ihoalueilla, kuten kyynärtaipeissa, reisissä ja polvitaipeissa. Ontelosyyliä on etenkin kuivaihoisilla atoopikkolapsilla. Kun syylät alkavat parantua, osa niistä tulehtuu. Tulehtunut molluska kutiaa usein, mutta tulehtumaton hyvin harvoin. Tulehdus ja kutina ovat parantumisen merkkejä. Joskus tulehtumisen syynä on bakteeri-infektio.
SYYLÄT
Syylät ovat HPV-syylävirusten (HPV = human papilloma virus) aiheuttamia hyvänlaatuisia kasvaimia ihossa tai limakalvoilla. Syyläviruksia tunnetaan nykyään toista sataa. Tartunta tapahtuu kosketuksessa. Aika tartunnasta syylän ilmestymiseen kestää muutamasta viikosta kahdeksaan kuukauteen.
Tavallinen syylä on tyypillisesti käsissä tai jalkapohjissa ja kohoaa ihosta puolipallomaisesti. Jalkapohjissa on myös ihon sisään kasvavia ns. mosaiikkisyyliä, jotka aiheuttavat kipua kävellessä. Kynsivalleissa ja kynsien alla olevat syylät ovat myös tavallisia syyliä. Sellainen voi olla myös rihmamaisena esimerkiksi suupielissä, silmäluomissa tai sierainaukoissa lapsilla, joskus aikuisillakin.
RUOKA-AINE ALLERGIAT
Lasten ruoka-allergioilla tarkoitetaan lapsen elimistön allergista reaktiota yhtä tai useampaa ruoka-ainetta kohtaan. Ruoka-allergian selvittelyssä tarvitaan usein lääkärin tutkimusta, mutta allergian syy voi selvitä kotikonsteinkin.
Tutkimuksin todettua ruoka-allergiaa on 3–8 prosentilla lapsista; yleisyys vaihtelee iän mukaan siten, että nuoremmilla sitä on enemmän kuin vanhemmilla. Lohdullista on, että useimpien lasten allergiasta johtuva oireilu loppuu ennen kouluikää.
Ruoka-allergioille on tyypillistä, että niiden aiheuttamat oireet ovat monenlaisia. Lasten tavallisia allergiaoireita ovat ihottuma, nuha, yskä, astma, oksentelu ja ripuli. Mikään näistä oireista ei yksinään ole tyypillinen ainoastaan ruoka-allergialle. Siksi onkin tavallista, että lapsilla epäillään olevan enemmän ruoka-allergioita kuin niitä tutkimuksissa havaitaan.
Ruoka-allergian iho-oireista tavallisin on atooppinen ihottuma. Muita oireita ovat nokkosihottuma (urtikaria) ja paikallinen turvotus (angioödeema). Imeväisiässä atooppinen ihottuma sijaitsee kasvoissa, hiuspohjassa, vartalossa ja raajojen ojentajapuolella, joskus koko ihollakin. Vanhemmilla lapsilla ihottumaa on tyypillisesti taipeissa.
Vauvan lehmänmaitoallergia aiheuttaa suoli-oireita, kuten oksentelua ja ripulia. Pulauttelua runsaamman oksentelun syynä voi olla maito-allergia. Koliikin syynä sen sijaan on harvoin mikään ruoka-aine. Vielä kouluiässäkin vatsakivut saattavat johtua maitoyliherkkyydestä. Joskus vatsaoireet saattavat johtua viljan sisältämän gluteenin aiheuttamasta keliakiasta. Keliakian mahdollisuus tuleekin tutkia aina, kun kyseessä on lapsi, joka saa gluteenia sisältäviä viljoja ja on kärsinyt suolioireista pitkään.
Ruoka-aineiden aiheuttamat, nopeasti ilmenevät ja etenevät anafylaktiset reaktiot ovat lapsilla harvinaisia. Niiden ensioireita ovat ihon kuumoitus, punoitus ja pistely, sydämen nopea lyöntitiheys (takykardia) ja täyteyden tunne kurkussa. Oireilu etenee nopeasti: ihoturvotus lisääntyy, nokkosihottuma laajenee, ilmaantuu hengitysvaikeuksia, kalpeutta ja verenpaineen laskua. Tällainen tilanne on hengenvaarallinen, ja sen vuoksi tulee hakeutua kiireesti lääkäriin. Onneksi tilanne on hyvin harvinainen.
lähde: Terveyskirjasto
Kuumeella tarkoitetaan sitä, että ruumiinlämpö on korkeampi kuin normaalisti. Normaali ruumiinlämpö aikuisella riippuu jonkin verran mittaustavasta ja vuorokaudenajasta. Kainalosta tai korvasta mitattu lämpö on joitakin asteen kymmenyksiä pienempi kuin peräsuolesta mitattu. Peräsuolesta ja korvasta mitatut lämmöt heijastelevat kuitenkin tarkemmin elimistössä vallitsevaa lämpöä, kainalolämpö on näitä herkempi huoneilman lämpötilan vaihteluille. Normaalin aamuisen lämmön yläraja on useimmilla välillä 36,5 - 37,5, mutta tässä esiintyy huomattavaa yksilöllistä vaihtelua. Illalla lämpö voi normaalisti olla 0,5 astetta korkeampi kuin aamulla. Melko vähäinen rasitus nostaa ruumiinlämpöä lihasten tuottaman lämmön vuoksi. Lapsen kuumeilu ja sen arviointi voi poiketa huomattavastikin aikuisen vastaavasta. Monet sairaudet aiheuttavat kuumetta. Yleisin syy on viruksen aiheuttama nuhakuume, jonka alkuvaiheessa kuume voi nousta korkeaksikin ja kestää useita päiviä. Nopea lämmönnousu kuuluu myös moniin muihin tulehdussairauksiin kuten bakteeri- ja alkueläininfektioihin.
YSKÄ
Yskä ei ole itsenäinen sairaus vaan oire jostakin sairaudesta. Koska yskä on ylähengitystietulehduksen eli flunssan yleinen oire, sitä esiintyy melkein jokaisella vuosittain. Flunssayskä paranee yleensä viikossa parissa mutta voi kestää pitempään. Jos yskä vaivaa pitempään kuin 4–8 viikkoa, puhutaan pitkittyneestä yskästä. Lapsen yskän syynä on yleensä virusperäinen hengitystieinfektio, joka paranee parissa viikossa ilman hoitoa. Useita viikkoja jatkuneeseen yskään on syytä hakea neuvoja, sillä yskiminen ei ole kenellekään "normaalia".
NIELUTULEHDUKSET
Lapsen kurkkukivun ja nielutulehduksen aiheuttavat useimmiten samat virukset kuin flunssankin ja nielutulehdus onkin yleensä osa yleisempää hengitystietulehdusta. Varsinaisesta nielutulehduksesta puhutaan silloin, kun kurkkukipu ja kuume ilmenevät ilman muita merkittäviä hengitystieoireita. Tällöin aiheuttaja on streptokokkibakteeri, joka aikaansaa myös nielurisojen tulehtumisen. Streptokokin aiheuttama nielutulehdus on melko harvinainen pienillä lapsilla mutta yleinen kouluikäisillä. Nuoremmilla lapsilla erityisesti adenovirus on tärkeä nielutulehduksen aiheuttaja. Pitkittyneen nielutulehduksen syynä nuorilla on usein EB-virus, jonka aiheuttamaa tautia kutsutaan mononukleoosiksi.
TÄIT
Päätäi on tuskin silmällä nähtävä, 2–3 mm pituinen, läpikuultava siivetön hyönteinen, joka asustaa tukassa, enimmäkseen korvien takana ja niskassa, mutta myös muualla hiuksissa. Täin munia, saivareita, näkee toisinaan kulmakarvoissa ja silmäripsissä.Naaras elää noin kuukauden ja munii sinä aikana satakunta munaa, 3–4 munaa päivässä. Munat se kiinnittää hiusten tyveen Ne ovat tiukasti kiinni hiuksessa eivätkä liiku hilseen tavoin. Munat näkyvät rusehtavina, mannaryynimäisinä, vajaan millimetrin pituisina saivareina. Ne kuoriutuvat noin kymmenen päivän kuluttua. Tyhjä, valkea munankuori jää paikalleen, joskus kuukausiksikin. Se siirtyy ulommas päänahasta hiuskasvun myötä (noin 1 cm kuukaudessa). Kaikki munat eivät kuoriudu, eivätkä kaikki nuoruusmuodot elä aikuisiksi. Aikuinen täi ei elä ilman ravintoa muutamaa päivää kauemmin. Pieniä päätäiepidemioita on kouluissa ja päiväkodeissa. Täit leviävät yleensä päähineiden välityksellä, tavallisimmin ilmeisesti vaatenaulakoissa. Täit siirtyvät ihmisestä toiseen myös läheisessä kanssakäymisessä, esimerkiksi lasten leikeissä. Yhteiset kammat ja harjat, hiuslenkit ja ponnarit ovat muita täiden siirtymisteitä. On myös mahdollista, että saivareita tippuu vuoteeseen, ja täin kuorituessa munasta se löytää hyvällä onnella uuden isännän.
KIHOMADOT
Kihomato kuuluu sukkulamatoihin. Se on noin sentin mittainen valkea mato, joka on ihmisen kiusana kaikkialla maailmassa, myös Suomessa. Kyseessä on puhtaasti ihmisten loismato, joten lemmikit eivät kuulu madon tuojiin tai siitä kärsiviin. Vähäinen kihomatoinfektio ei aiheuta lainkaan oireita. Kun matoja on runsaasti, oireena on peräaukon kutina. Kihomatoon ei liity vakavampia oireita tai tauteja.
Infektio saadaan, kun madonmunia niellään. Yksikin muna voi aloittaa infektion. Munat ovat niin pieniä, ettei niitä voi silmin nähdä. Ne säilyvät ympäristössä useita päiviä tartuttavina. Madon yhdessä ihmisessä munimat munat voivat joutua toisen henkilön suuhun suoran käsikosketuksen kautta tai lelujen ja todennäköisesti myös vaatteiden ja vuodevaatteiden koskettelun välityksellä. Munan nielemisestä oireiden alkamiseen kuluu kuutisen viikkoa. Muna kuoriutuu ohutsuolessa ja siitä tuleva toukka pesiytyy parin kehitysvaiheen jälkeen paksusuoleen, umpilisäkkeen ympäristöön, missä se lisääntyy.
Suurin osa madonkantajista on oireettomia. Ainoa oire kihomadoista on peräaukon ja välilihan, tytöillä joskus myös ulkosynnyttimien, kutina. Oireet muistuttavat peräpukamien sekä peräaukon seudun ja naisen häpyhuulten sieni- ja bakteeri-infektioita. Oireet johtuvat toukista ja munien pinnan ärsyttävistä aineista ja vaativat runsaan matomäärän. Kutinan huomaa selvimmin öisin. Se voi johtaa unen pahaan häiriintymiseen.
SYYHY
Syyhyn aiheuttaa 0,3–0,5 mm:n pituinen hämähäkkieläimiin kuuluvan syyhypunkki, joka leviää ihmisestä toiseen läheisen kosketuksen kautta. Tartuntaan riittää yksikin punkkinaaras, muttakättely tai muu lyhyt kosketus ei riitä punkin siirtymiseen henkilöstä toiseen. On mahdollista, että syyhyn saa myös syyhyä sairastavan lakanoista tai muista vaatteista, sillä punkkinaaras elää 1–2 vuorokautta ihon ulkopuolella. Eläimiin ihmisen syyhypunkki ei tartu eivätkä eläinten punkit ihmiseen. Punkkinaaras elää ihossa pari kuukautta, jona aikana se munii ihon sarveiskerrokseen kaivamaansa käytävään 60–90 munaa. Kuoriutuneet toukat ovat nymfivaiheen jälkeen sukukypsiä aikuisia kymmenen päivän kuluttua. Syyhykutina alkaa 3–6 viikon kuluttua tartunnasta, kun elimistö on ehtinyt muodostaa vasta-aineita punkkia ja sen eritteitä kohtaan. Uusintatartunoissa oireet alkavat 1–3 vuorokauden kuluttua.
MOLLUSKAT
Ontelosyylät eli molluskat ovat ontelosyyläviruksen aiheuttamia näppylöitä ihossa. Ne tarttuvat ihokosketuksessa. Niitä on joskus jo vauvaiässä, useimmin leikki-iässä ja toisinaan koululaisilla, harvoin aikuisilla. Syylän sisällä on puuromaista massaa, joka koostuu viruksen infektoimista ihosoluista. Syylät kestävät yleensä kuukausia, joskus 1–2 vuotta, ja ne häviävät jälkiä jättämättä. Niitä on ainakin neljää tyyppiä, joista tyyppi I aiheuttaa valtaosan terveen henkilön ontelosyyläinfektioista. Elimistössä kehittynee pysyvä immuniteetti virusta kohtaan. Ontelosyylä on parin millimetrin läpimittainen ihon värinen näppylä, jonka keskellä voi nähdä pienen kuopan, "navan". Syyliä on joskus vain muutama, tavallisesti kymmeniä tai satoja. Niitä on eniten ohuilla ihoalueilla, kuten kyynärtaipeissa, reisissä ja polvitaipeissa. Ontelosyyliä on etenkin kuivaihoisilla atoopikkolapsilla. Kun syylät alkavat parantua, osa niistä tulehtuu. Tulehtunut molluska kutiaa usein, mutta tulehtumaton hyvin harvoin. Tulehdus ja kutina ovat parantumisen merkkejä. Joskus tulehtumisen syynä on bakteeri-infektio.
SYYLÄT
Syylät ovat HPV-syylävirusten (HPV = human papilloma virus) aiheuttamia hyvänlaatuisia kasvaimia ihossa tai limakalvoilla. Syyläviruksia tunnetaan nykyään toista sataa. Tartunta tapahtuu kosketuksessa. Aika tartunnasta syylän ilmestymiseen kestää muutamasta viikosta kahdeksaan kuukauteen.
Tavallinen syylä on tyypillisesti käsissä tai jalkapohjissa ja kohoaa ihosta puolipallomaisesti. Jalkapohjissa on myös ihon sisään kasvavia ns. mosaiikkisyyliä, jotka aiheuttavat kipua kävellessä. Kynsivalleissa ja kynsien alla olevat syylät ovat myös tavallisia syyliä. Sellainen voi olla myös rihmamaisena esimerkiksi suupielissä, silmäluomissa tai sierainaukoissa lapsilla, joskus aikuisillakin.
RUOKA-AINE ALLERGIAT
Lasten ruoka-allergioilla tarkoitetaan lapsen elimistön allergista reaktiota yhtä tai useampaa ruoka-ainetta kohtaan. Ruoka-allergian selvittelyssä tarvitaan usein lääkärin tutkimusta, mutta allergian syy voi selvitä kotikonsteinkin.
Tutkimuksin todettua ruoka-allergiaa on 3–8 prosentilla lapsista; yleisyys vaihtelee iän mukaan siten, että nuoremmilla sitä on enemmän kuin vanhemmilla. Lohdullista on, että useimpien lasten allergiasta johtuva oireilu loppuu ennen kouluikää.
Ruoka-allergioille on tyypillistä, että niiden aiheuttamat oireet ovat monenlaisia. Lasten tavallisia allergiaoireita ovat ihottuma, nuha, yskä, astma, oksentelu ja ripuli. Mikään näistä oireista ei yksinään ole tyypillinen ainoastaan ruoka-allergialle. Siksi onkin tavallista, että lapsilla epäillään olevan enemmän ruoka-allergioita kuin niitä tutkimuksissa havaitaan.
Ruoka-allergian iho-oireista tavallisin on atooppinen ihottuma. Muita oireita ovat nokkosihottuma (urtikaria) ja paikallinen turvotus (angioödeema). Imeväisiässä atooppinen ihottuma sijaitsee kasvoissa, hiuspohjassa, vartalossa ja raajojen ojentajapuolella, joskus koko ihollakin. Vanhemmilla lapsilla ihottumaa on tyypillisesti taipeissa.
Vauvan lehmänmaitoallergia aiheuttaa suoli-oireita, kuten oksentelua ja ripulia. Pulauttelua runsaamman oksentelun syynä voi olla maito-allergia. Koliikin syynä sen sijaan on harvoin mikään ruoka-aine. Vielä kouluiässäkin vatsakivut saattavat johtua maitoyliherkkyydestä. Joskus vatsaoireet saattavat johtua viljan sisältämän gluteenin aiheuttamasta keliakiasta. Keliakian mahdollisuus tuleekin tutkia aina, kun kyseessä on lapsi, joka saa gluteenia sisältäviä viljoja ja on kärsinyt suolioireista pitkään.
Ruoka-aineiden aiheuttamat, nopeasti ilmenevät ja etenevät anafylaktiset reaktiot ovat lapsilla harvinaisia. Niiden ensioireita ovat ihon kuumoitus, punoitus ja pistely, sydämen nopea lyöntitiheys (takykardia) ja täyteyden tunne kurkussa. Oireilu etenee nopeasti: ihoturvotus lisääntyy, nokkosihottuma laajenee, ilmaantuu hengitysvaikeuksia, kalpeutta ja verenpaineen laskua. Tällainen tilanne on hengenvaarallinen, ja sen vuoksi tulee hakeutua kiireesti lääkäriin. Onneksi tilanne on hyvin harvinainen.
lähde: Terveyskirjasto
torstai 24. marraskuuta 2016
TEHTÄVÄ 24.11
Suunnitelmallinen ja laadukas kasvun tukeminen ja ohjaus/ Tuula
1. Millaisiin asioihin tulee kiinnittää huomiota ennen liikuntatuokiota?
Valmistele ja suunnittele valmiiksi mitä aiot tehdä. Etsi välineet jo valmiiksi tai tee rata valmiiksi. Mieti järkevä ajan käyttö ettei tule paljon odottelua/jonotusta.
2. Miten voit aloittaa liikuntatuokion?
Liikuntatuokion voi aloittaa esim. kyselemällä kuulumiset ja jokainen saa kertoa vaikka jonkun mukavan tapahtuman tai asian kuluneelta viikolta. Samalla voi heittää vaikka pallon aina seuraavalle.
3. Millaisen sisällön haluaisit rakentaa?
Toimivan ja mahdollisimman sujuvan ilman odotusta/jonotusta, vaikka joku rata missä erilaisia temppuja ja tehtäviä. Alkulämmittely, harjoitusosa ja lopetus. Tavoite määrää sisällön.
Kuinka pitkä ohjattu tuokio voi olla
a. 3-5 vuotiailla noin 20-40 min.
b. 6-8 vuotiailla noin 30-60 min.
c. 9-12 vuotiailla noin 45min-1,5h
5. Millaisia perustaitoja em.ikäluokilla voisi harjoittaa?
3-5 v. motorisia taitoja harjoittavia leikkejä, uuden taidon oppiminen esim. pallonheitto
6-8 v.tiedollinen taito vaikka jonkun säännön oppiminen ja sitä noudattaminen
9-12v. sosiaalinen taito, parin ohjaaminen tai fyysinen taito, lihaskunnon harjoittaminen.
6. Lopetus
Selkeä lopetus, anna palautetta toiminan kulusta, motivoi harjoittelemaan lisää jotakin mikä jäi ehkä heikoksi. Lopuksi siivotkaa yhdessä jokainen tekee jotakin. Sitten pesu ja vaatteiden vaihto.
Suunnitelmallinen ja laadukas kasvun tukeminen ja ohjaus/ Tuula
1. Millaisiin asioihin tulee kiinnittää huomiota ennen liikuntatuokiota?
Valmistele ja suunnittele valmiiksi mitä aiot tehdä. Etsi välineet jo valmiiksi tai tee rata valmiiksi. Mieti järkevä ajan käyttö ettei tule paljon odottelua/jonotusta.
2. Miten voit aloittaa liikuntatuokion?
Liikuntatuokion voi aloittaa esim. kyselemällä kuulumiset ja jokainen saa kertoa vaikka jonkun mukavan tapahtuman tai asian kuluneelta viikolta. Samalla voi heittää vaikka pallon aina seuraavalle.
3. Millaisen sisällön haluaisit rakentaa?
Toimivan ja mahdollisimman sujuvan ilman odotusta/jonotusta, vaikka joku rata missä erilaisia temppuja ja tehtäviä. Alkulämmittely, harjoitusosa ja lopetus. Tavoite määrää sisällön.
Kuinka pitkä ohjattu tuokio voi olla
a. 3-5 vuotiailla noin 20-40 min.
b. 6-8 vuotiailla noin 30-60 min.
c. 9-12 vuotiailla noin 45min-1,5h
5. Millaisia perustaitoja em.ikäluokilla voisi harjoittaa?
3-5 v. motorisia taitoja harjoittavia leikkejä, uuden taidon oppiminen esim. pallonheitto
6-8 v.tiedollinen taito vaikka jonkun säännön oppiminen ja sitä noudattaminen
9-12v. sosiaalinen taito, parin ohjaaminen tai fyysinen taito, lihaskunnon harjoittaminen.
6. Lopetus
Selkeä lopetus, anna palautetta toiminan kulusta, motivoi harjoittelemaan lisää jotakin mikä jäi ehkä heikoksi. Lopuksi siivotkaa yhdessä jokainen tekee jotakin. Sitten pesu ja vaatteiden vaihto.
tiistai 22. marraskuuta 2016
Miten vanheminen vaikuttaa seuraaviin asioihin naisilla ja miehillä?
LUUSTO
Koko eliniän luusto uudistuu niin, että vanhaa luuta poistuu ja uutta rakentuu tilalle. Luun mineraalikato alkaa noin 40-vuotiaana ja jatkuu loppuelämän ajan. Miesten luumassa vähenee noin 0.5% ja naisten 1% vuodessa. Naisilla luukatoa eli osteoporoosia esiintyy miehiä enemmän. Naiset menettävät elämänsä aikana hohkaluusta noin 50% ja kuoriluusta noin 30%, kun miehet menettävät hohkaluusta 30% ja kuoriluusta 20%. Luukudosta on siis kahta eri tyyppiä kuoriluuta ja hohkaluuta. Kaikkien luiden pintaosat sekä pitkien luiden varret ovat kuoriluuta. Hohkaluuta ovat luiden päät, nikamat ja luiden sisäosat. Hohkaluu on rakenteeltaan pesusienimäistä ja kuoriluu on tiivistä. Luissa on myös luuydintä, joka on orgaanista elävää ainesta. Luista noin yksi kolmasosa on luuydintä.
KEHON RAKENNE JA KOOSTUMUS
Vartalon pituus lyhenee 40-ikävuodesta alkaen ja se kiihdyttää vauhtiaan 60-ikävuodesta alkaen niin, että lyhentymistä tapahtuu noin 2 cm 10 vuodessa. Vartalon pituuden lyheneminen johtuu ryhdin muutoksista, luiden kalkkikadosta, selkärangan nikamavälilevyjen kokoon painumisesta ja reisiluun kaulaosan kulman muutoksista lantioon nähden. (Pohjolainen, Ikäinstituutti.)
Paino nousee 25-ikävuodesta 50-ikävuoteen lähinnä lisääntyneenä rasvan määränä. Tämän jälkeen paino ei välttämättä enää nouse, koska luun- ja lihaskudoksen määrä vähenee. Ikääntymisen myötä rasvakudos näyttäisi lisääntyvän juuri vatsan alueella niin naisilla kuin miehilläkin. (Pohjolainen, Ikäinstituutti.)
Senioreille suositellaan suurempaa painoindeksiä (24–29 kg/m2) kuin työikäisille. Pienestä ylipainosta voi olla ikääntyneen terveyden kannalta jopa hyötyä. On kuitenkin tärkeää, että seniori on hyväkuntoinen eikä paino haittaa toimintakykyä.
NIVELET
Vanhetessa nivelnesteen määrä vähenee ja sidekudoksen määrä nivelessä lisääntyy, mikä aiheuttaa rajoituksia nivelen liikelaajuuksissa. Liikelaajuuden rajoituksien takia ikäihmiset saattavat joutuvat luopumaan heille tärkeistä toiminnoista. Liikelaajuuksia saadaan pidettyä yllä aktiivisella liikkuvuusharjoittelulla. Vahvat lihakset nivelen ympärillä antavat tukea nivelelle. (Pohjolainen, Ikäinstituutti.
VERENKIERTOELIMISTÖ
Sydämen maksimisykkeen aleneminen, iskutilavuuden pieneneminen ja sydänlihaksen supistumiskyvyn heikkeneminen ovat suurimmat muutokset ikääntyneen sydämessä. Maksimisykkeen voi karkeasti laskea 220 miinus oma ikä vuosina. (esim. 220-70=150)
Verisuonten seinämien elastisuus vähenee ja ääreisverenkierto huononee. Myös verenkierto eri elimiin vähenee, jota lievästi kohonnut systolinen (yläpaine) verenpaine korvaa. Nämä sydämen ja verenkiertoelimistön ikääntymismuutokset vähentävät sydämen toimintakykyä ja rajoittavat fyysistä suosituskykyä.
HENGITYSELIMISTÖ
Hengitystoimintaan vaikuttavat vanhenemismuutokset ovat keuhkojen pinta-alan pienentyminen, rintakehän elastisuuden aleneminen ja hengityslihasten voiman heikkeneminen. Keuhkorakkuloiden pinta-ala pienenee noin 10-20 % 70-ikävuoteen mennessä. Keuhkojen hiussuonitus vähenee, joka vaikuttaa keuhkojen ilmanvaihtoon. Keuhkojen ja verenkiertoelimistön yhteistyö määrää, kuinka tehokkaasti happi kulkeutuu kudoksiin.
LIHASVOIMA
Lihasten suorituskyky on parhaimmillaan 20-30-vuoden iässä, jonka jälkeen se alkaa vähentyä. Merkittävä väheneminen alkaa vasta 50-60-vuoden jälkeen. Ikääntyessä lihasmassa vähenee hormonitoiminnan hiipumisen myötä, sidekudoksen määrä lisääntyy, kun erilaisia kuona-aineita kasaantuu lihassoluihin sekä rasvan määrä solussa lisääntyy. Miehet pystyvät tuottamaan noin 80% 20-vuotiaan maksimivoimastaan vielä 70-vuotiaan ja naiset 65%. Maksimivoima heikentyy 50-ikävuodesta alkaen noin 1 % vuosivauhtia ja 65-ikävuoden jälkeen noin 1.5 – 2 % vuodessa. Muutoksia tapahtuu myös lihasten nopeassa voimantuottotehossa (voima x liikenopeus), jonka on havaittu heikentyvän 65-ikävuoden jälkeen jopa 10 – 30 % maksimivoimaa enemmän. Ikääntyneiden lihasheikkouksiin vaikuttavat ikääntymisen lisäksi myös monet pitkäaikaissairaudet, lääkitys, hermoston ja hormonitoiminnan muutokset, lihasten käyttämättömyys ja aliravitsemus.
KESTÄVYYS
Aerobinen kestävyys pienenee noin 1% vuodessa 20-30 ikävuoden jälkeen. Vanhetessa sydämen supistusvoima vähenee, ja sen seinämät jäykistyvät. Suuret valtimot jäykistyvät ja ikääntyneen maksimisyke pienenee ja etenkin yläpaine kohoaa. Lihaksissa hiussuonten määrä vähenee, jolloin hapen saanti heikentyy ja palautumiseen kuluu enemmän aikaa kuin aiemmin.
Hyvä kestävyyskunto pienentää merkittävästi kuolleisuusriskiä sydän- ja verisuonitauteihin 60-vuotta täyttäneillä. Hyvänä kestävyyskuntona pidetään sellaista, että pystyy kävelyyn vauhdilla 5-6 km/tunnissa ainakin 20 minuutin ajan.
Ikääntyneillä, jotka ovat säilyttäneet kestävyysharjoittelun elämässään, on suorituskyvyn aleneminen puolta vähäisempää kuin niillä, jotka eivät sitä ole säilyttäneet.
NOPEUS
Nopeiden lihassolujen määrä vähenee ikääntyessä nopeammin kuin hitaiden lihassolujen määrä. Myös ääreishermoissa ja hermo-lihasliitoksissa tapahtuu rappeutumista. Käskyjen kulkeutuminen hermosolusta toiseen heikkenee, koska hermosolujen liitosalueilla toiminta heikkenee. Hermojen johtonopeus putoaa, mikä näkyy reaktioaikojen pitenemisenä.
HERMOSTO
Hermosto on tärkeä säätelyjärjestelmä ja siinä tapahtuvat muutokset vaikuttavat koko kehoon. Autonomisen hermoston toiminta vaimenee iän myötä. Autonominen hermosto säätelee sisäelinten toimintoja, pitää yllä homeostaasia eli kudosnesteiden tasapainotilaa ja auttaa elimistöä sopeutumaan stressiin. Stressin sieto ja stressistä palautuminen huononee ikääntyessä. Seniori kestää nuoria huonommin kuumuutta, kylmää, fyysistä rasitusta, hapenpuutetta, sairauksia ja vaikeita traumoja.
RUOANSULATUS
Ruuansulatuskanavan rakenne ja toiminta muuttuu vanhetessa. Suun kuivuminen on yleistä mikä johtuu tavallisesti sairauksista, lääkkeistä ja mahdollisesta tupakoinnista. Syljen eritys ei vähene, mutta syljen viskositeetti huononee, jonka takia sylki puhdistaa ja huuhtoo suuta huonommin, josta johtuu hampaiden vaurioitumista.
Ruokatorven liikkeet hidastuvat ja tämä hankaloittaa ruuan nielemistä. Refluksitauti on myös yleinen. Tässä taudissa vatsahapot nousevat ylös ruokatorveen heikentyneen alemman sulkijalihaksen ansiosta aiheuttaen närästystä. Ärtynyt ruokatorvi voi kouristella, mikä aiheuttaa rintakipuja.
Mahalaukun hapon eritys saattaa vähentyä ja se aiheuttaa mahan tyhjenemisen hidastumista, josta seuraa että kylläisyyden tunne tulee entistä nopeammin. Myös suolen toiminta usein hidastuu, josta on seurauksena ummetus.
ASENNONHALLINTA JA TASAPAINO
Ikääntyessä erityisesti alaraajojen lihasten voima heikkenee sekä voimantuottonopeus huononee ja tämä vaikuttaa tasapainon hallintaan. Myös nivelten liikelaajuuksien pieneneminen, selkärangan jäykistyminen, etukumara asento vaikuttavat tasapainoon negatiivisesti. Kosketus- ja asentoaisti vaikuttavat oleellisesti tasapainoon. Aistisoluja sijaitsee nivelissä, jänteissä, nivelsiteissä, lihaksissa, ihonalaisessa kudoksessa ja iholla ja ne aistivat lihasten ja ihon tilaa, jännitystä, venytystä, supistumista, painetta, lämpötilaa, kipua sekä nivelten asentoja. Näistä kehittyy tieto kehon eri osien suhteesta toisiinsa nähden ja tieto esimerkiksi alustan laadusta, nämä tiedot ovat oleellisia sopivien motoristen liikkeiden tekemiseksi. Aistisolujen toiminta heikkenee joka hankaloittaa tasapainon säilyttämistä.
HAVAINTOMOTORIIKKA
Havaintomotoriikalla tarkoitetaan prosessia, jossa henkilö kerää eri aistielintensä avulla havaintoja ympäristöstä ja toiminnastaan. Henkilö käsittelee, valikoi ja yhdistää näitä tietoja aikaisemman tiedon perusteella, jotta voi valikoida ja käynnistää kuhunkin tilanteeseen sopivat liikkeet. Kyseessä on jatkuvan havainnoinnin ja liikkeiden tuottamisen sekä kontrolloinnin kehä, jonka seurauksena syntyy tarkoituksenmukaista liikettä. Ikääntyneillä havaintomotorisen järjestelmän toiminnan heikkeneminen on tutkimuksissa osoitettu olevan keskeinen syy päivittäisten perustoimintojen rajoittumiseen. Havaintomotoristen toimintojen kuten reaktioajan, seisomatasapainon ja lihasvoiman uskotaan selittävän 75-vuotiailla noin 40% maksimaalisen kävelynopeuden vaihteluista ja yli 80-vuotiailla miehillä jopa yli 50% portaiden nousussa ilmenevästä vaihtelusta. Reaktioaika hidastuu kiihtyvästi 50. ikävuoden jälkeen. Mitä monimutkaisemmasta tehtävästä on kysymys sitä enemmän tehtävä hidastuu iän mukana. Ikääntymiseen liittyvä yleinen hidastuminen näyttäisi johtuvan onnistuneeseen suoritukseen suoristusnopeuden kustannuksella. Toimintoja hidastamalla henkilö varmistaa turvallisen suorituksen. Harjoittelulla on ikäihmisten suoritusnopeutta saatu parantumaan, mutta he eivät kykene samoihin suorituksiin kuin nuoret. Keskushermostossa on koko ajan ns. taustakohinaa, joka johtuu aivoihin jääneen aikaisempien signaalien jälkivaikutuksesta. Iän myötä kyky erottaa relevantteja signaaleja taustakohinasta heikkenee, joka aiheuttaa havaintomotoristen toimintojen hidastumista. Havaintomotorista hidastumista on selitetty myös yleisenä signaalien heikentymisenä, joka johtuu muutoksina aistielimissä, aivosolujen vähentymisenä tai sydän- ja verenkiertoelimistön sekä biokemiallisten ikämuutosten vaikutuksista vähentyneiden aivosolujen toimintaan. Keskushermoston hermosolujen johtumisnopeus heikkenee myös iän myötä.
AISTIT
HAJU
Naisten hajuaisti on keskimäärin parempi kuin miesten. Ikääntyessä hajuaisti saattaa heikentyä, koska hajuepiteelin reseptorisolujen määrä vähenee ja ne uusiutuvat hitaammin kuin nuorena. Hajumuisti on tarkka ja osa tuoksuista voi tuoda mieleen muistoja vuosikymmenienkin päästä.
MAKU
Erityisesti karvaan ja happaman maistaminen heikkenee. Myös suolaisten ja makeiden makujen aistiminen huononee. Elimistön lieväkin kuivuminen heikentää maku- ja hajuaistia. Makuaistia heikentävät myös syljen erityksen vähentyminen, lääkitykset, hajuaistin heikentyminen. Syöminen saattaa vähentyä ja yksipuolistua, kun ruuasta ei enää nautita samalla tavalla kuin nuorempana.
NÄKÖ
Ensimmäinen ja tavallisin näköaistin vanhenemismuutos on se, että ei pystytä tarkentamaan näköä lähietäisyydelle ja lukulaseilla pystytään helpottamaan tilannetta. Toinen merkittävä ikääntymiseen liittymä muutos silmässä on hämäränäön huonontuminen. Silmä ei pysty mukautumaan yhtä nopeasti, kuin nuoren silmä olosuhteiden muutoksiin. Nämä muutokset alkavat 40-50-vuotiaana ja usein 50-vuoden iässä muutokset lisääntyvät merkittävästi. (Pohjolainen, Ikäinstituutti.)
Seniorin heikentynyttä näköä voidaan parantaa lisäämällä valoa. 70-vuotias tarvitsee näkemiseen kaksi kertaa niin paljon valoa kuin 40-vuotias. Mustuainen pienenee ja mykiön valonläpäisykyky huononee ikääntyessä ja siksi tarvitaan lisää valoa. Valo leviää epätasaisesti läpäistessään vanhuuttaan kellastuneen mykiön ja siksi ikääntynyt häikäistyy kirkaista valoista nuorta helpommin. Tottuminen hämärässä näkemiseen vaatii pidemmän totutteluajan iän karttuessa. Näköärsykkeen käsittely hidastuu ja lisäksi näkökenttä kapeutuu vanhetessa.
KUULO
Noin 25-30% eläkeikäisistä kärsii huonontuneesta kuulosta. Ikääntyessä ensin tulee ongelmia korkeiden äänien kuulemisissa, joka johtuu sisäkorvan simpukan karvasolujen surkastumisesta. Heinäsirkkojen sirityksen kuulemisen vaikeus on tyypillinen esimerkki siitä. Muutoksen korkeiden äänien kuulemisessa alkaa jo 20-30-vuoden iässä. Joillakin luonnonkansoilla ei ole merkittävää kuulon huononemista todettu juurikaan, joten luultavasti ravitsemus ja ympäristön melu vaikuttavat kuulon muutoksiin ikääntymistä enemmän. Kuulon heikkeneminen johtuu kuuloelimien ja aivoihin vievien hermoratojen rappeutumisesta tai melun aiheuttamista vaurioista. Konsonanttien kuuleminen vaikeutuu ja erityisesti s:n ja t:n erottaminen vaikeutuu. Taustamelu heikentää puheen kuulemista entisestään. Myös äänen tulosuuntaa voi olla vaikea aistia ja se voi lisätä vaaratilanteita liikenteessä. Vanhuuden huonokuuloisuus on symmetristä ja molemminpuolista ja se pahenee iän myötä, mutta etenee niin hitaasti ettei seniori sitä itse yleensä huomaa.
MUISTI
Ikääntymisen myötä aivoissa tapahtuu monenlaisia muutoksia. Hermosolujen vähenemisestä johtuen aivokuori ohenee, aivojen tilavuus ja paino pienenevät ja aivoihin kertyy kuona-aineita kuten amyloidia ja lipofuskiinia. Henkisiin toimintoihin näillä normaalin vanhenemisen muutoksilla on kuitenkin vain vähän vaikutusta. Vanhalla iällä aivotoiminnat hidastuvat jonkin verran, esim. asioiden mieleen palauttaminen kestää kauemmin ja myös useaan yhtäaikaiseen asiaan keskittyminen vaikeutuu.
Aivot heikkenevät, jos niitä ei käytetä. On hyvä, jos ikääntyneellä on aivoja treenaavia harrastuksia kuten: kuorolaulu, musiikki, matkailu, kulttuuritilaisuudet, lukeminen, ristikot, sudokut, korttipelit, tietokoneen käyttö ja bingo. Muiden ihmisten säännöllinen tapaaminen tekevät aivoille myös hyvää.
Television katsominen voi olla passivoivaa. Yksin asumiseen voi liittyä riskejä jäädä omiin oloihin ja olla yksinäinen. Yksipuolinen ja niukka ravitsemus voi aiheuttaa alipainoa. Fyysisen heikkouden lisäksi huono ravitsemus voi aiheuttaa masennusta ja henkistä lamaantumista. Janontunne vaimenee ikääntyessä ja tämä altistaa elimistön nestetasapainon häiriöille. Näitä häiriöitä on mm. sekavuus ja jalkojen kantamattomuus. Suuret alkoholiannokset ovat haitallisia ikääntyville aivoille, mutta pieni määrä alkoholia (esim. pieni lasi punaviiniä tai ruokalusikallinen konjakkia illalla) voi suojata aivoverisuonia. Kahvi aktivoi ja saattaa jopa vähentää dementiariskiä.
Monet lääkkeet aiheuttavat keskushermostohaittavaikutuksia. Henkisiä voimavaroja voivat heikentää mm. rauhoittavat lääkkeet, nukahtamislääkkeet, vahvat kipulääkkeet, virtsankarkailuun käytettävät lääkkeet ja kortisonilääkkeet. Sydämen vajaatoiminnan hoitoon käytettävät lääkkeet voivat laskea verenpaineen niin alas, että ikääntynyt alkaa kaatuilla, eikä juuri jaksa olla pystyasennossa.
Lääkityksen kokonaisarvio olisi hyvä tehdä tutun lääkärin toimesta vähintään kerran vuodessa. Tavoite on, että ikäihmisellä on vain välttämättömät lääkkeet käytössä. Vanhenemisen aiheuttaman munuaistoiminnan heikkenemisen vuoksi 80-vuotiaan ihmisen lääkeannokset ovat vain puolet keski-ikäisen annoksista.
Lähteet. www.terveysverkko.fi
LUUSTO
Koko eliniän luusto uudistuu niin, että vanhaa luuta poistuu ja uutta rakentuu tilalle. Luun mineraalikato alkaa noin 40-vuotiaana ja jatkuu loppuelämän ajan. Miesten luumassa vähenee noin 0.5% ja naisten 1% vuodessa. Naisilla luukatoa eli osteoporoosia esiintyy miehiä enemmän. Naiset menettävät elämänsä aikana hohkaluusta noin 50% ja kuoriluusta noin 30%, kun miehet menettävät hohkaluusta 30% ja kuoriluusta 20%. Luukudosta on siis kahta eri tyyppiä kuoriluuta ja hohkaluuta. Kaikkien luiden pintaosat sekä pitkien luiden varret ovat kuoriluuta. Hohkaluuta ovat luiden päät, nikamat ja luiden sisäosat. Hohkaluu on rakenteeltaan pesusienimäistä ja kuoriluu on tiivistä. Luissa on myös luuydintä, joka on orgaanista elävää ainesta. Luista noin yksi kolmasosa on luuydintä.
KEHON RAKENNE JA KOOSTUMUS
Vartalon pituus lyhenee 40-ikävuodesta alkaen ja se kiihdyttää vauhtiaan 60-ikävuodesta alkaen niin, että lyhentymistä tapahtuu noin 2 cm 10 vuodessa. Vartalon pituuden lyheneminen johtuu ryhdin muutoksista, luiden kalkkikadosta, selkärangan nikamavälilevyjen kokoon painumisesta ja reisiluun kaulaosan kulman muutoksista lantioon nähden. (Pohjolainen, Ikäinstituutti.)
Paino nousee 25-ikävuodesta 50-ikävuoteen lähinnä lisääntyneenä rasvan määränä. Tämän jälkeen paino ei välttämättä enää nouse, koska luun- ja lihaskudoksen määrä vähenee. Ikääntymisen myötä rasvakudos näyttäisi lisääntyvän juuri vatsan alueella niin naisilla kuin miehilläkin. (Pohjolainen, Ikäinstituutti.)
Senioreille suositellaan suurempaa painoindeksiä (24–29 kg/m2) kuin työikäisille. Pienestä ylipainosta voi olla ikääntyneen terveyden kannalta jopa hyötyä. On kuitenkin tärkeää, että seniori on hyväkuntoinen eikä paino haittaa toimintakykyä.
NIVELET
Vanhetessa nivelnesteen määrä vähenee ja sidekudoksen määrä nivelessä lisääntyy, mikä aiheuttaa rajoituksia nivelen liikelaajuuksissa. Liikelaajuuden rajoituksien takia ikäihmiset saattavat joutuvat luopumaan heille tärkeistä toiminnoista. Liikelaajuuksia saadaan pidettyä yllä aktiivisella liikkuvuusharjoittelulla. Vahvat lihakset nivelen ympärillä antavat tukea nivelelle. (Pohjolainen, Ikäinstituutti.
VERENKIERTOELIMISTÖ
Sydämen maksimisykkeen aleneminen, iskutilavuuden pieneneminen ja sydänlihaksen supistumiskyvyn heikkeneminen ovat suurimmat muutokset ikääntyneen sydämessä. Maksimisykkeen voi karkeasti laskea 220 miinus oma ikä vuosina. (esim. 220-70=150)
Verisuonten seinämien elastisuus vähenee ja ääreisverenkierto huononee. Myös verenkierto eri elimiin vähenee, jota lievästi kohonnut systolinen (yläpaine) verenpaine korvaa. Nämä sydämen ja verenkiertoelimistön ikääntymismuutokset vähentävät sydämen toimintakykyä ja rajoittavat fyysistä suosituskykyä.
HENGITYSELIMISTÖ
Hengitystoimintaan vaikuttavat vanhenemismuutokset ovat keuhkojen pinta-alan pienentyminen, rintakehän elastisuuden aleneminen ja hengityslihasten voiman heikkeneminen. Keuhkorakkuloiden pinta-ala pienenee noin 10-20 % 70-ikävuoteen mennessä. Keuhkojen hiussuonitus vähenee, joka vaikuttaa keuhkojen ilmanvaihtoon. Keuhkojen ja verenkiertoelimistön yhteistyö määrää, kuinka tehokkaasti happi kulkeutuu kudoksiin.
LIHASVOIMA
Lihasten suorituskyky on parhaimmillaan 20-30-vuoden iässä, jonka jälkeen se alkaa vähentyä. Merkittävä väheneminen alkaa vasta 50-60-vuoden jälkeen. Ikääntyessä lihasmassa vähenee hormonitoiminnan hiipumisen myötä, sidekudoksen määrä lisääntyy, kun erilaisia kuona-aineita kasaantuu lihassoluihin sekä rasvan määrä solussa lisääntyy. Miehet pystyvät tuottamaan noin 80% 20-vuotiaan maksimivoimastaan vielä 70-vuotiaan ja naiset 65%. Maksimivoima heikentyy 50-ikävuodesta alkaen noin 1 % vuosivauhtia ja 65-ikävuoden jälkeen noin 1.5 – 2 % vuodessa. Muutoksia tapahtuu myös lihasten nopeassa voimantuottotehossa (voima x liikenopeus), jonka on havaittu heikentyvän 65-ikävuoden jälkeen jopa 10 – 30 % maksimivoimaa enemmän. Ikääntyneiden lihasheikkouksiin vaikuttavat ikääntymisen lisäksi myös monet pitkäaikaissairaudet, lääkitys, hermoston ja hormonitoiminnan muutokset, lihasten käyttämättömyys ja aliravitsemus.
KESTÄVYYS
Aerobinen kestävyys pienenee noin 1% vuodessa 20-30 ikävuoden jälkeen. Vanhetessa sydämen supistusvoima vähenee, ja sen seinämät jäykistyvät. Suuret valtimot jäykistyvät ja ikääntyneen maksimisyke pienenee ja etenkin yläpaine kohoaa. Lihaksissa hiussuonten määrä vähenee, jolloin hapen saanti heikentyy ja palautumiseen kuluu enemmän aikaa kuin aiemmin.
Hyvä kestävyyskunto pienentää merkittävästi kuolleisuusriskiä sydän- ja verisuonitauteihin 60-vuotta täyttäneillä. Hyvänä kestävyyskuntona pidetään sellaista, että pystyy kävelyyn vauhdilla 5-6 km/tunnissa ainakin 20 minuutin ajan.
Ikääntyneillä, jotka ovat säilyttäneet kestävyysharjoittelun elämässään, on suorituskyvyn aleneminen puolta vähäisempää kuin niillä, jotka eivät sitä ole säilyttäneet.
NOPEUS
Nopeiden lihassolujen määrä vähenee ikääntyessä nopeammin kuin hitaiden lihassolujen määrä. Myös ääreishermoissa ja hermo-lihasliitoksissa tapahtuu rappeutumista. Käskyjen kulkeutuminen hermosolusta toiseen heikkenee, koska hermosolujen liitosalueilla toiminta heikkenee. Hermojen johtonopeus putoaa, mikä näkyy reaktioaikojen pitenemisenä.
HERMOSTO
Hermosto on tärkeä säätelyjärjestelmä ja siinä tapahtuvat muutokset vaikuttavat koko kehoon. Autonomisen hermoston toiminta vaimenee iän myötä. Autonominen hermosto säätelee sisäelinten toimintoja, pitää yllä homeostaasia eli kudosnesteiden tasapainotilaa ja auttaa elimistöä sopeutumaan stressiin. Stressin sieto ja stressistä palautuminen huononee ikääntyessä. Seniori kestää nuoria huonommin kuumuutta, kylmää, fyysistä rasitusta, hapenpuutetta, sairauksia ja vaikeita traumoja.
RUOANSULATUS
Ruuansulatuskanavan rakenne ja toiminta muuttuu vanhetessa. Suun kuivuminen on yleistä mikä johtuu tavallisesti sairauksista, lääkkeistä ja mahdollisesta tupakoinnista. Syljen eritys ei vähene, mutta syljen viskositeetti huononee, jonka takia sylki puhdistaa ja huuhtoo suuta huonommin, josta johtuu hampaiden vaurioitumista.
Ruokatorven liikkeet hidastuvat ja tämä hankaloittaa ruuan nielemistä. Refluksitauti on myös yleinen. Tässä taudissa vatsahapot nousevat ylös ruokatorveen heikentyneen alemman sulkijalihaksen ansiosta aiheuttaen närästystä. Ärtynyt ruokatorvi voi kouristella, mikä aiheuttaa rintakipuja.
Mahalaukun hapon eritys saattaa vähentyä ja se aiheuttaa mahan tyhjenemisen hidastumista, josta seuraa että kylläisyyden tunne tulee entistä nopeammin. Myös suolen toiminta usein hidastuu, josta on seurauksena ummetus.
ASENNONHALLINTA JA TASAPAINO
Ikääntyessä erityisesti alaraajojen lihasten voima heikkenee sekä voimantuottonopeus huononee ja tämä vaikuttaa tasapainon hallintaan. Myös nivelten liikelaajuuksien pieneneminen, selkärangan jäykistyminen, etukumara asento vaikuttavat tasapainoon negatiivisesti. Kosketus- ja asentoaisti vaikuttavat oleellisesti tasapainoon. Aistisoluja sijaitsee nivelissä, jänteissä, nivelsiteissä, lihaksissa, ihonalaisessa kudoksessa ja iholla ja ne aistivat lihasten ja ihon tilaa, jännitystä, venytystä, supistumista, painetta, lämpötilaa, kipua sekä nivelten asentoja. Näistä kehittyy tieto kehon eri osien suhteesta toisiinsa nähden ja tieto esimerkiksi alustan laadusta, nämä tiedot ovat oleellisia sopivien motoristen liikkeiden tekemiseksi. Aistisolujen toiminta heikkenee joka hankaloittaa tasapainon säilyttämistä.
HAVAINTOMOTORIIKKA
Havaintomotoriikalla tarkoitetaan prosessia, jossa henkilö kerää eri aistielintensä avulla havaintoja ympäristöstä ja toiminnastaan. Henkilö käsittelee, valikoi ja yhdistää näitä tietoja aikaisemman tiedon perusteella, jotta voi valikoida ja käynnistää kuhunkin tilanteeseen sopivat liikkeet. Kyseessä on jatkuvan havainnoinnin ja liikkeiden tuottamisen sekä kontrolloinnin kehä, jonka seurauksena syntyy tarkoituksenmukaista liikettä. Ikääntyneillä havaintomotorisen järjestelmän toiminnan heikkeneminen on tutkimuksissa osoitettu olevan keskeinen syy päivittäisten perustoimintojen rajoittumiseen. Havaintomotoristen toimintojen kuten reaktioajan, seisomatasapainon ja lihasvoiman uskotaan selittävän 75-vuotiailla noin 40% maksimaalisen kävelynopeuden vaihteluista ja yli 80-vuotiailla miehillä jopa yli 50% portaiden nousussa ilmenevästä vaihtelusta. Reaktioaika hidastuu kiihtyvästi 50. ikävuoden jälkeen. Mitä monimutkaisemmasta tehtävästä on kysymys sitä enemmän tehtävä hidastuu iän mukana. Ikääntymiseen liittyvä yleinen hidastuminen näyttäisi johtuvan onnistuneeseen suoritukseen suoristusnopeuden kustannuksella. Toimintoja hidastamalla henkilö varmistaa turvallisen suorituksen. Harjoittelulla on ikäihmisten suoritusnopeutta saatu parantumaan, mutta he eivät kykene samoihin suorituksiin kuin nuoret. Keskushermostossa on koko ajan ns. taustakohinaa, joka johtuu aivoihin jääneen aikaisempien signaalien jälkivaikutuksesta. Iän myötä kyky erottaa relevantteja signaaleja taustakohinasta heikkenee, joka aiheuttaa havaintomotoristen toimintojen hidastumista. Havaintomotorista hidastumista on selitetty myös yleisenä signaalien heikentymisenä, joka johtuu muutoksina aistielimissä, aivosolujen vähentymisenä tai sydän- ja verenkiertoelimistön sekä biokemiallisten ikämuutosten vaikutuksista vähentyneiden aivosolujen toimintaan. Keskushermoston hermosolujen johtumisnopeus heikkenee myös iän myötä.
AISTIT
HAJU
Naisten hajuaisti on keskimäärin parempi kuin miesten. Ikääntyessä hajuaisti saattaa heikentyä, koska hajuepiteelin reseptorisolujen määrä vähenee ja ne uusiutuvat hitaammin kuin nuorena. Hajumuisti on tarkka ja osa tuoksuista voi tuoda mieleen muistoja vuosikymmenienkin päästä.
MAKU
Erityisesti karvaan ja happaman maistaminen heikkenee. Myös suolaisten ja makeiden makujen aistiminen huononee. Elimistön lieväkin kuivuminen heikentää maku- ja hajuaistia. Makuaistia heikentävät myös syljen erityksen vähentyminen, lääkitykset, hajuaistin heikentyminen. Syöminen saattaa vähentyä ja yksipuolistua, kun ruuasta ei enää nautita samalla tavalla kuin nuorempana.
NÄKÖ
Ensimmäinen ja tavallisin näköaistin vanhenemismuutos on se, että ei pystytä tarkentamaan näköä lähietäisyydelle ja lukulaseilla pystytään helpottamaan tilannetta. Toinen merkittävä ikääntymiseen liittymä muutos silmässä on hämäränäön huonontuminen. Silmä ei pysty mukautumaan yhtä nopeasti, kuin nuoren silmä olosuhteiden muutoksiin. Nämä muutokset alkavat 40-50-vuotiaana ja usein 50-vuoden iässä muutokset lisääntyvät merkittävästi. (Pohjolainen, Ikäinstituutti.)
Seniorin heikentynyttä näköä voidaan parantaa lisäämällä valoa. 70-vuotias tarvitsee näkemiseen kaksi kertaa niin paljon valoa kuin 40-vuotias. Mustuainen pienenee ja mykiön valonläpäisykyky huononee ikääntyessä ja siksi tarvitaan lisää valoa. Valo leviää epätasaisesti läpäistessään vanhuuttaan kellastuneen mykiön ja siksi ikääntynyt häikäistyy kirkaista valoista nuorta helpommin. Tottuminen hämärässä näkemiseen vaatii pidemmän totutteluajan iän karttuessa. Näköärsykkeen käsittely hidastuu ja lisäksi näkökenttä kapeutuu vanhetessa.
KUULO
Noin 25-30% eläkeikäisistä kärsii huonontuneesta kuulosta. Ikääntyessä ensin tulee ongelmia korkeiden äänien kuulemisissa, joka johtuu sisäkorvan simpukan karvasolujen surkastumisesta. Heinäsirkkojen sirityksen kuulemisen vaikeus on tyypillinen esimerkki siitä. Muutoksen korkeiden äänien kuulemisessa alkaa jo 20-30-vuoden iässä. Joillakin luonnonkansoilla ei ole merkittävää kuulon huononemista todettu juurikaan, joten luultavasti ravitsemus ja ympäristön melu vaikuttavat kuulon muutoksiin ikääntymistä enemmän. Kuulon heikkeneminen johtuu kuuloelimien ja aivoihin vievien hermoratojen rappeutumisesta tai melun aiheuttamista vaurioista. Konsonanttien kuuleminen vaikeutuu ja erityisesti s:n ja t:n erottaminen vaikeutuu. Taustamelu heikentää puheen kuulemista entisestään. Myös äänen tulosuuntaa voi olla vaikea aistia ja se voi lisätä vaaratilanteita liikenteessä. Vanhuuden huonokuuloisuus on symmetristä ja molemminpuolista ja se pahenee iän myötä, mutta etenee niin hitaasti ettei seniori sitä itse yleensä huomaa.
MUISTI
Ikääntymisen myötä aivoissa tapahtuu monenlaisia muutoksia. Hermosolujen vähenemisestä johtuen aivokuori ohenee, aivojen tilavuus ja paino pienenevät ja aivoihin kertyy kuona-aineita kuten amyloidia ja lipofuskiinia. Henkisiin toimintoihin näillä normaalin vanhenemisen muutoksilla on kuitenkin vain vähän vaikutusta. Vanhalla iällä aivotoiminnat hidastuvat jonkin verran, esim. asioiden mieleen palauttaminen kestää kauemmin ja myös useaan yhtäaikaiseen asiaan keskittyminen vaikeutuu.
Aivot heikkenevät, jos niitä ei käytetä. On hyvä, jos ikääntyneellä on aivoja treenaavia harrastuksia kuten: kuorolaulu, musiikki, matkailu, kulttuuritilaisuudet, lukeminen, ristikot, sudokut, korttipelit, tietokoneen käyttö ja bingo. Muiden ihmisten säännöllinen tapaaminen tekevät aivoille myös hyvää.
Television katsominen voi olla passivoivaa. Yksin asumiseen voi liittyä riskejä jäädä omiin oloihin ja olla yksinäinen. Yksipuolinen ja niukka ravitsemus voi aiheuttaa alipainoa. Fyysisen heikkouden lisäksi huono ravitsemus voi aiheuttaa masennusta ja henkistä lamaantumista. Janontunne vaimenee ikääntyessä ja tämä altistaa elimistön nestetasapainon häiriöille. Näitä häiriöitä on mm. sekavuus ja jalkojen kantamattomuus. Suuret alkoholiannokset ovat haitallisia ikääntyville aivoille, mutta pieni määrä alkoholia (esim. pieni lasi punaviiniä tai ruokalusikallinen konjakkia illalla) voi suojata aivoverisuonia. Kahvi aktivoi ja saattaa jopa vähentää dementiariskiä.
Monet lääkkeet aiheuttavat keskushermostohaittavaikutuksia. Henkisiä voimavaroja voivat heikentää mm. rauhoittavat lääkkeet, nukahtamislääkkeet, vahvat kipulääkkeet, virtsankarkailuun käytettävät lääkkeet ja kortisonilääkkeet. Sydämen vajaatoiminnan hoitoon käytettävät lääkkeet voivat laskea verenpaineen niin alas, että ikääntynyt alkaa kaatuilla, eikä juuri jaksa olla pystyasennossa.
Lääkityksen kokonaisarvio olisi hyvä tehdä tutun lääkärin toimesta vähintään kerran vuodessa. Tavoite on, että ikäihmisellä on vain välttämättömät lääkkeet käytössä. Vanhenemisen aiheuttaman munuaistoiminnan heikkenemisen vuoksi 80-vuotiaan ihmisen lääkeannokset ovat vain puolet keski-ikäisen annoksista.
Lähteet. www.terveysverkko.fi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)