MUISTISAIRAUDET JA MITEN NIITÄ TUTKITAAN?

Muistisairauksia voidaan tutkia kuvaamalla pää/aivot, muutokset aivoissa paljastaa muistisairauden. Muistisairaus voidaan todeta myös erilaisia testejä tekemällä.(esim.MMSE,RAI) Lääkehoito tulee aloittaa heti, kun tauti on todettu. Taudin lievässä vaiheessa aloitettu hoito saattaa hidastaa oireiden ilmaantumista merkittävästi ja auttaa potilasta säilyttämään toimintakykynsä pidempään. Valittua lääkettä tulee käyttää säännöllisesti, hoidossa ei tulisi olla yli 6 viikon taukoja.

LÄÄKEHOITO
Parantavaa lääkitystä ei muistisairauksiin ole mutta oireita voidaan lievittää ja toimintakykyä ylläpitää. Lääkehoito voi myös lievittää käytösoireita.Suurin osa Alzheimer-lääkkeistä vaikuttaa lisäämällä asetyylikoliinin märää aivoissa ja estämällä sen nopeaa hajoamista. Näihin AKE-lääkkeiksi (antikoliiniesteraasit) kutsuttuihin lääkkeisiin kuuluvat donepetsiili (Aricept®, Yasnal®, Donepezil®)

 HAITTAVAIKUTUKSET
 AKE-lääkkeet saattavat aiheuttaa haittavaikutuksina ripulia tai pahoinvointia, levottomuutta ja sydämen harvalyöntisyyttä. Haitat saattavat korostua, mikäli samanaikaisesti on käytössä muita harvalyöntisyyttä aiheuttavia lääkkeitä (digoksiini, beetasalpaaja, kalsiumsalpaaja, amiodaroni). Antikolinergisiä lääkkeitä ei tulisi käyttää Alzheimer-potilailla, koska ne estävät asetyylikoliinin vaikutusta ja heikentävät AKE-lääkkeiden tehoa.
 Käytösoireiden hoitoon voidaan käyttää esimerkiksi bentsodiatsepiineja, neurolepteja tai masennuslääkkeitä. Haittojen minimoimiseksi pyritään käyttämään vain yhtä lääkettä kerrallaan.
Alzheimerin tautiin kehitettyjä lääkkeitä voidaan käyttää muihinkin muistisairauksiin.

EKG- OTTAMINEN JA RYTMIHÄIRIÖT, DEFENSSI JA COUPINGMEKANISMIT

EKG JA RYTMIHÄIRIÖT

Sydänfilmin eli EKG:n (elektrodikardiografia) avulla selvitetään sydämen sinussolmukkeen ja johtoratajärjestelmän toimintaa. Mahdolliset rytmihäiriöt saadaan selville, jos ne osuvat EKG:n ottohetkeen. EKG voidaan ottaa laboratoriossa, elektroniset lätkät laitetaan sydäntä ympäröiviin kohtiin (rintaan ja nilkkoihin. EKG:n ottamisella selvitetään sydämen rytmihäiriöitä sekä siinä voi näkyä jos on mennyt veritulppa/pieni sydänkohtaus/infarkti josta potilas ei välttämättä itse tiedä.

FIBRILLATIO ATRIORUM
Eteisvärinä, tavallisin pitkäkestoinen rytmihäiriö.Flimmeri.


DEFENSSI-JA COPINGMEKANISMIT
 Coping- eli hallintakeinot ovat tietoisia pyrkimyksiä selviytyä ahdistavasta tilanteesta. Niitä ovat aktiivinen toiminta tilanteen korjaamiseksi, tunteiden käsittely ja tulkinta sekä omien ajattelutottumusten tai mielialojen tietoinen tarkastelu. Defenssit eli psyykkiset puolustuskeinot ovat pääosin tiedostamattomia, hyvinkin nopeasti uhkaavaksi koetussa tilanteessa laukeavia mekanismeja, joilla ihminen pyrkii suojaamaan itseään liialta ahdistukselta ja säilyttämään toimintakykynsä. Sekä hallinta- että puolustuskeinot ovat kaikille ihmisille välttämättömiä psyykkisen tasapainon ylläpitämiseksi.

Tehtävät 07.04.2017

TEHTÄVÄT 07.04.2017

VERENPAINETAUTI
Verenpainetaudilla tarkoitetaan verenpaineen pysyvää koholla olemista. Raja-arvona pidetään nykyään noin 140/90 mmHg.
Usein verenpainetaudin taustalla ovat elämäntapoihin liittyvät asiat, kuten tupakointi ja ylipaino. Raskausaikana verenpaine saattaa myös kehittyä verenpaineteudiksi.Verenpainetaudin oireet ovat useimmiten päänsärky, huono olo, väsymys.  Ehkäisy ja hoitotoimet ovat:
Syö vihanneksia, hedelmiä ja kuitupitoista ravintoa, vältä/lopeta tupakointi, laihduta jos olet ylipainoinen, vähennä suolan käyttöä, vältä runsasta kahvin ja alkoholin käyttöä, harrasta liikuntaa.
Verenpainetaudin hoitoon kuuluvat aina elämäntapamuutokset, oli lääkitys käytössä tai ei. Lievän verenpainetaudin hoitoon ei välttämättä muuta tarvitakaan. Verenpainetaudin hoidon vaatimat elämäntapamuutokset ovat hyväksi monien muidenkin sairauksien hoidossa. Jos elämäntapamuutokset eivät laske verenpainetta on seuraava vaihtoehto lääkitys. Lääkityksestä huolimatta lääkäri seuraa verenpainetta tietyin väliajoin.



SEPELVALTIMOTAUTI
Sepelvaltimotauti johtuu valtimonkovettumataudista, joka ahtauttaa sepelvaltimoita.
Tauti alkaa valtimoiden sisäpintaa verhoavasta ohuesta sisäkalvosta, jonka alle alkaa kertyä pääasiassa veren pahasta kolesterolista peräisin olevaa materiaalia. Kertyminen on hyvin hidasta ja voi alkaa jo nuoruudessa.Ehkäisynä tähän tautiin on kolesterolin pitäminen alhaisissa lukemissa sekä veren rasva-arvot mahdollisimman pienenä.Sepelvaltimotaudin syntyä voidaan tehokkaasti ehkäistä vähentämällä valtimotautia aiheuttavia riskitekijöitä. Näistä tärkeimmät ovat tupakointi, kohonnut verenpaine ja kohonnut veren kolesteroliarvo. Myös diabeteksen ehkäisy ja hoito liikunnalla, painon hallinnalla ja terveellisellä ruokavaliolla ehkäisee samalla sepel- ja muun valtimotaudin syntyä. Vaikuttamalla näihin jo nuorella iällä voidaan myöhemmällä iällä syntyvän sepelvaltimotaudin vaaraa huomattavasti pienentää.
Sepelvaltimotaudin tavallisin oire on rintakipu, joka alkaa tuntua ruumiillisessa rasituksessa (reippaasti liikkuessa, reilussa lihastyössä yms.). Kipu tuntuu yleensä keskellä rintaa laaja-alaisena ja ahdistavana tai puristavana. Kipu voi säteillä olka- ja käsivarsiin, leukaperiin, selkään lapojen väliin tai ylävatsalle. Joskus oireena voi olla ainoastaan rasituksessa tuntuva ohimenevä hengenahdistus. Etenkin naisilla ja vanhuksilla sepelvaltimotauti voi ilmetä ilman rintakipuja, ja oireina on pelkästään rinnan ahdistusta, uupumista, huonovointisuutta tai pahoinvointia rasitukseen liittyen.
Kaikille sepelvaltimotautia sairastaville aloitetaan pieniannoksinen asetyylisalisyylihappolääke, joka ehkäisee valtimoveritulpan muodostumista. Se onkin sepelvaltimopotilaan tärkein lääke. Jos se ei haittavaikutusten takia sovi, tilalla voidaan käyttää yhtä tehokasta klopidogreelia.
Nopeasti vaikuttavat nitrovalmisteet (tabletti tai suihke) on tarkoitettu potilaiden itsensä annosteltavaksi tarpeen mukaan. Niillä saadaan rintakipu väistymään nopeasti tai etukäteen otettuna kokonaan estettyä.






SYDÄNINFARKTI
Sydäninfarkti on äkillisen hapenpuutteen aiheuttama vaurio sydänlihaksessa. Sen tavallisin syy on sepelvaltimotaudin aiheuttama sepelvaltimon tukos. Jos sydäninfarktia ei päästä ajoissa hoitamaan, vauriokohtaan kehittyy muutamien tuntien tai päivien kuluessa kuolio. Infarktin taustalla on lähes aina valtimotauti, joka kovettaa ja ahtauttaa sydäntä ravitsevia sepelvaltimoita. Kun suoni menee kokonaan tukkoon, kehittyy infarkti. Tyyppioire infarktissa on kova kipu, joka tuntuu laajalla alueella rintalastan takana. Kipu on puristavaa, "painavaa" tai vannemaista ja voi säteillä olkavarsiin, leukaperiin, ylävatsalle ja jopa selkään. Kipu on usein ankaraa ja jatkuu samanlaisena. Kova kipu nostaa usein kylmän hien tai aiheuttaa pahoinvointia. Liikkuminen ei yleensä helpota oireita. Nitrolääkekään ei aina auta oireisiin.
Sydäninfarkti vaatii välitöntä sairaalahoitoa. Jos aiemmin terveelle henkilölle tai sepelvaltimotautipotilaalle tulee nopeasti edellä kuvattuja oireita, kannattaa soittaa hätäkeskukseen. Hoito aloitetaan usein jo kotona tai ambulanssissa. Tukoksen muodostumista estävää asetyylisalisyylihappoa ("sydänaspiriini") annetaan ensilääkkeenä. Kipua lievitetään morfiinilla tai muulla sen kaltaisella opioidilääkkeellä sekä nitro-tipalla. Beetasalpaaja-lääkkeellä estetään rytmihäiriöitä ja alennetaan sykettä ja verenpainetta vähentämällä sydämen hapentarvetta. Sepelvaltimoa tukkivaa hyytymää estetään laajenemasta asetyylisalisyylihapon lisäksi muilla hyytymistä ja tukoksia estävillä lääkkeillä. Useimmat lääkkeet annostellaan aluksi suoraan laskimoon nopean tehon aikaansaamiseksi.





FLIMMERI
Eteisvärinä on yleisin sairaalahoitoa vaativa sydämen rytmihäiriö.Eteisvärinässä sydämen eteinen ei supistu kammion kanssa samassa tahdissa, vaan paljon tiheämmin. Sähköimpulssit kulkeutuvat eteisestä sattumanvaraisesti kammioiden puolelle, ja tämän seurauksena syke on epäsäännöllinen.
Osalla eteisvärinäpotilaista sydämestä ei löydy mitään muuta vikaa, mutta tällöinkin taustalla on usein ylipaino tai kohonnut verenpaine. Eteisvärinä voi olla sydämen vajaatoiminnan, läppävian, sepelvaltimotaudin tai muun sydänsairauden oire. Runsas alkoholin käyttö voi aiheuttaa tervesydämisellekin eteisvärinäkohtauksen. Joskus taustalla on kilpirauhasen liikatoiminta.
Eteisvärinässä sydämen pumppausteho hieman alenee, mutta varsinkin iäkkäillä ihmisillä ja pitkään jatkuttuaan se ei paljoa haittaa normaalia elämää. Eteisvärinän oireet kuitenkin vaihtelevat suuresti. Jotkut eivät lainkaan huomaa rytmin epäsäännöllisyyttä, ja rytmihäiriö todetaankin sattumalta.
Eteisvärinärytmihäiriö voi mennä ohi joko itsestään tai lääkkeellä parissa vuorokaudessa. Jos näin ei tapahdu, rytmi pyritään yleensä palauttamaan normaaliksi ainakin kerran varsinkin fyysisesti aktiivisilla ja oireisilla henkilöillä. Tämä tapahtuu rytminsiirrolla, jossa rytmi käännetään normaaliksi eli sinusrytmiksi joko suonensisäisellä lääkkeellä tai sähköisesti lyhyessä nukutuksessa.

PALLOLAAJENNUS
Pallolaajennus avaa sepelvaltimossa olevan tukoksen ja päästää veren virtaamaan sydänlihakseen.
Pallolaajennus muistuttaa sepelvaltimoiden varjoainetutkimusta. Toimenpide tehdään paikallispuudutuksessa joko rannevaltimon tai reisivaltimon kautta. Lääkäri ohjaa ohuen katetrin sepelvaltimon suulle. Toimenpiteen kulkua seurataan röngenläpivalaisun avulla. Aluksi ahtautuneeseen suoneen viedään ohut lanka, jota pitkin voidaan kuljettaa toimenpiteessä tarvittavia välineitä suonen sisällä.

 

Katetrin päässä oleva lieriön muotoinen pallo laajennetaan ahtauman kohdalla. Usein toimenpiteen yhteydessä asetetaan laajennettuun kohtaan tukiverkko eli stentti. Stentin tarkoituksena on estää laajennetun suonen uudelleen ahtautuminen. Muutaman kuukauden aikana toimenpiteen jälkeen verisuonen sisäkalvo kasvaa suojaamaan stenttiä. Tämän paranemisprosessin aikana käytetään tehokasta veren hyytymistä estävää lääkitystä.

 

 

OHITUSLEIKKAUS

Ohitusleikkauksessa veri ohjataan kulkemaan siirresuonta pitkin ahtautuman tai tukoksen alajuoksulle. Itse tukokseen tai ahtautumaan ei puututa. Siirteen liitos sepelvaltimoon tehdään ompelemalla siirteen pää sepelvaltimon kylkeen tehtyyn parin millimetrin mittaiseen aukkoon. Useimmiten leikkaus tehdään nykyisin sydänkeuhkokoneen avulla. Sydänkeuhkokoneen tehtävänä on hapettaa onttolaskimoita myöten elimistöstä palaava veri ja pumpata se takaisin verenkiertoon nousevan aortan kautta. Sydänkeuhkokoneen avulla saavutetaan kaksi olennaista etua: pysäytettyyn sydämeen saadaan ommeltua laadukkaat ohitteet, ja toisaalta pysäytetty sydän sietää verenkierron vajetta huomattavan pitkään.

Kun ohitesuonet on ommeltu paikoilleen, sydänlihaksen verenkierto palautetaan sepelvaltimoita ja siirresuonia pitkin, jolloin sydän alkaa taas sykkiä. Siirresuonten virtaus tarkistetaan. Sydämen pumppausteho palautuu, ja sydänkeuhkokoneen virtausta vähennetään, kunnes nähdään sydämen pumppauksen riittävän elimistön tarpeisiin. Sydänkeuhkokone irrotetaan potilaasta, ja koneen vaatimat reitit suuriin suoniin suljetaan. Sydänpussi suljetaan, välikarsinaan sydämen viereen asetetaan laskuputket leikkauksen jälkeisen vuodon poistamiseksi. Rintalasta ja iho suljetaan.

 

Lähde. Internet ja oppikirja

Virtsaelimistö tehtävät

30.03.2017 VIRTSAELIMISTÖ

 

Inkontinenssi tarkoittaa virtsankarkailua eli tila jossa virtsaa karkaa tahdosta riippumatta. Tahaton virtsankarkailu yleistyy naisilla vaihdevuosien jälkeen. Satunnaista virtsankaikailua esiintyy jossakin elämän vaiheessa 25-50% naisista. Mieheillä virtsankarkailu on huomattavasti harvinaisempaa. Virtsainkontinenssiä on neljää eri tyyppiä: ponnistusinkontinenssi, pakkoinkontinenssi, sekamuotoinen inkontinenssi, ylivuotoinkontinenssi.      Voidaan ehkäistä lantionpohjan lihasten kuntouttamisella, lihasten vahvistuessa vaiva voi myös parantua.  Ehkäisyyn ja hoitoon on myös muita keinoja, juo riittävästi, pudota ylipainoa, lopeta tupakointi, hoida ummetus. Pakkoinkontinenssin oireita voidaan lievittää myös ei-tahdonalaista hermostoa salpaavilla lääkkeillä. Ponnistusinkontinenssia tai sekamuotoista inkontinenssia kärsiville voidaan myös tehdä leikkaushoitoa. Ylivuotoinkontinenssissa pitää ensin selvittää ongelman aiheuttaja. Yleisimmät syyt miehillä on suurentunut eturauhanen ja naisilla rakon tai kohdun laskeuma. Nämä hoidetaan yleensä leikkauksella. 

 Virtsatieinfektio syntyy, kun välilihan eli virtsaputken ja peräaukon välisellä alueella elävät bakteerit pääsevät nousemaan virtsaputkea pitkin virtsarakkoon. Se voi olla äkillinen tai toistuva. Virtsatieinfektiolle altistavia tekijöitä ovat limakalvojen kuivuminen,diabetes, eturauhasen liikakasvu, virtsan ja ulostuskyvyn puute, katetrointi ja joskus sukupuoliyhdyntä.Virtsatieinfektio hoidetaan lääkkeillä. Virtsatieinfektiota voidaan ehkäistä juomalla runsaasti koska se huuhtoo rakkoa, hapan juoma esim. puolukkamehu aamuin illoin, c-vitamiini pitää virtsan happamana ja estää bakteerien kasvua. Voidaan käyttää myös mikrobilääkitystä tai paikallista estrogeenilääkitystä.  

 

Pyelonefriitti  tarkoittaa munuaistason eli virtsanjohtimen, munuaisaltaan tai munuaisen infektiota. Pyelonefriitissä vain osalla potilaista esiintyy virtsaamisvaivoja. Kuume yli 38c ja kylki tai selkäkipu ovat tyypillisiä oireita. Vanhuksella pelkkä pahoinvointi, yleiskunnon romahtaminen ja sekavuus voivat olla merkkinä pyelonefriitistä. CRP:n selvä kohoaminen viittaa munuaistason infektioon.

 Virtsakivitaudissa virtsateihin eli munuaisaltaaseen, virtsajohtimiin, virtsarakkoon tai harvemmin virtsaputkeen muodostuu yksi tai useampi kiinteä kappale, joka estää virtsan kulkua tai aiheuttaa muita oireita.Virtsatiekivi aiheuttaa äkillisen, erittäin voimakkaan toispuoleisen kylkikivun. Kipu säteilee yleensä alavatsalle ja nivustaipeeseen.
Kiven tutkimiseksi otetaan tavallinen röntgenkuva ja joskus myös ultraäänitutkimus. Usein tutkitaan virtsanäyte sekä perusverikokeita. Jos virtsatiekivi ei näy tavallisessa röntgenkuvassa, mutta epäillään kuitenkin vahvasti virtsatiekiveä, tehdään jatkotutkimuksena virtsateiden tietokonekuvaus. Runsas kalsiumin, D-vitamiinin tai erittäin suurten C-vitamiiniannosten nauttiminen (yli 4 g/päivä) altistaa virtsakivien muodostumiselle. Myös aineenvaihduntasairaudet tai virtsatie-elinten rakenteelliset poikkeavuudet voivat vaikuttaa virtsatiekivien ilmaantumiseen. Yleensä runsas juominen 2-2,5l vuorokaudessa auttaa kiviä tulemaan itsestään pois.

HENGITYKSEN SEURANTA JA HENGITYKSEN AVUSTAMINEN.


Hengityksestä seurataan hengitystiheyttä, rytmiä jasyvyttä,hengitystapaa,ja hengitys ääniä sekä hengitysteiden eritteitä ja ihon väriä.

Hengitystä voidaan seurata PEF-mittauksella, ja pulssioksimetrin avulla. Myös keskusteleminen potilaan kanssa onko hänellä ollut hengenahdistusta.

Potilasta voidaan auttaa hengitysvaikeuksissa siten että huolehditaan ilman raikkaudesta huoneessa jossa hän on. Sairaalassa happea voidaan antaa potilaalle happinaamarilla eli happimaskilla tai nenäkatetrilla eli happiviiksillä.

Happirikastin on kotona asuville potilaille tarkoitettu hapensaantilaite.

Happea kotihoidossa voidaan antaa happirikastimen avulla. Tai sitten avaamalla ikkuna potilaan asunnossa jos se on riittävä toimi. Happirikastimen käytössä on oltava tarkkana sillä happi on palava kaasu ja voi herkästi syttyä jos avotulen kanssa pelataan. Tämä ohje on myös selitettävä potilaalle että hän ymmärtää oman turvallisuutensakin ja ympäristön.Happi ei saa myöskään joutua kosketuksiin rasvan tai öljyn kanssa koska se voi syttyä räjähdysmäisesti.

Höyryhengitystä voi tehdä kotona vaikka vedenkeittimellä keitetyn veden voi laittaa laakeeseen kulhoon ja hengitellä siinä kevyen liinan tai pyyhkeen alla. Varovaisuutta kuuman veden kanssa.
Höyryhengitys auttaa liman irtoamiseen, vesihöyry lievittää tukalaa oloa ja kipua.

Pulloon puhaltamista tehdään koska sillä voidaan laajentaa keuhkoja. Tyhjään litran pulloon laitetaan 300-400milliä puhdasta vettä, lisäksi tarvitaan paksu pilli tai pätkä muoviletkua halkaisija n. 1cm. Potilas hengittää ensin nenän kautta sisään ja puhaltaa suun kautta letkun tai pillin läpi niin että vesi kuplii. Toistoja tehdään 10-15 peräkkäin ja tauko ja yskäisee. Puhallusta tehdään useita kertoja paivässä. Pullo pestään ja vesi vaihdetaan päivittäin.

                                         TARTUNTATAUDIT



A. Tartuntatauti on sellainen sairaus tai tartunta jonka aiheuttavat elimistössä lisääntyvät pieneliöt(mikrobit) tai niiden osat tai loiset. Tartuntatautina pidetään myös pieneliön myrkyn (toksiinin) aiheuttamaa tilaa.

A.1) Tartuntatautien vastustamistyö

Tartuntatautien vastustamistyöhön kuuluu tässä laissa tartuntatautien ehkäisy, varhaistoteaminen ja seuranta, epidemian selvittämiseksi tai torjumiseksi tarvittavat toimenpiteet sekä tartuntatautiin sairastuneen tai sairastuneeksi epäillyn tutkimus, hoito ja lääkinnällinen kuntoutus sekä sairaalainfektioiden torjunta.

1) tartuntatautien ehkäisyllä rokotusten, vasta-aineiden ja lääkkeiden antamista, terveyskasvatusta sekä muita yksilöön ja hänen elinympäristöönsä kohdistuvia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on tartuntataudin ilmenemisen tai leviämisen estäminen;

2) tartuntatautien varhaistoteamisella taudin etsimiseksi järjestettyjä terveystarkastuksia ja seulontatutkimuksia;

3) seurannalla tiedon jatkuvaa keräämistä, analysointia ja tulkintaa sekä tiedon välittämistä tartuntatautien torjunnasta vastaaville;

4) epidemialla tautitapausten lukumäärän lisääntymistä odotettua enemmän jonakin ajanjaksona tietyssä väestössä tai tietyllä alueella;

5) tutkimuksella yksilöön kohdistuvaa tartuntataudin toteamiseksi tai hoidon antamiseksi lääkärin suorittamaa tutkimusta;

6) hoidolla lääkärin antamaa tai valvomaa avo- tai laitoshoitoa;

7) lääkinnällisellä kuntoutuksella toimenpiteitä, joilla pyritään parantamaan ja ylläpitämään kuntoutujan fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä sekä edistämään ja tukemaan hänen elämäntilanteensa hallintaa ja hänen itsenäistä suoriutumistaan päivittäisissä toiminnoissa; lääkinnälliseen kuntoutukseen sisältyvistä palveluista säädetään lääkinnällisestä kuntoutuksesta annetussa asetuksessa 

8) sairaalainfektiolla terveydenhuollon toimintayksikössä annetun hoidon aikana syntynyttä tai alkunsa saanutta infektiota; 

9) karanteenilla taudinaiheuttajalle altistuneen tai perustellusti altistuneeksi epäillyn henkilön määräämistä pysymään kotonaan tai muussa viranomaisen osoittamassa paikassa taikka tartuttaviksi epäiltyjen matkatavaroiden, konttien tai muiden tavaroiden siirtämisen rajoittamista taikka erottamista muista tavaroista tautia aiheuttavien mikrobien mahdollisen leviämisen estämiseksi.

10) eristämisellä sairastuneen tai perustellusti sairastuneeksi epäillyn henkilön määräämistä sairaanhoitolaitokseen.

        MITÄ ON YLEISVAARALLINEN TARTUNTATAUTI

         Tartuntataudit jaetaan yleisvaarallisiin, ilmoitettaviin ja muihin tartuntatauteihin.

Tautia voidaan pitää yleisvaarallisena tartuntatautina:

1) jos taudin tarttuvuus on suuri tai tauti leviää nopeasti;

2) jos tauti on vaarallinen; ja

3) jos taudin leviäminen voidaan estää tautiin sairastuneeseen tai sairastuneeksi perustellusti epäiltyyn henkilöön kohdistettavilla toimenpiteillä.

        ILMOITETTAVA TARTUNTATUTI

1) jos taudin seuranta edellyttää lääkärin antamia tietoja;

2) jos taudin tartuntaketjun katkaisemisessa hoidettavalle annettava maksuton hoito on tarpeen; tai

3) jos kyseessä on yleisellä rokotusohjelmalla ehkäistävä tauti.

Valtioneuvoston asetuksella nimetään yleisvaaralliset ja ilmoitettavat tartuntataudit.

    MUU TARTUNTATAUTI

Tartuntatautiin sairastuneeksi epäiltynä pidetään henkilöä, jossa havaitaan tautiin viittaavia oireita tai jonka jollakin muulla perusteella voidaan päätellä levittävän tartuntaa.

Sairastuneena pidetään henkilöä, jossa tauti on todettu tai jonka yleisesti hyväksytyin lääketieteellisin perustein voidaan todeta saaneen tartunnan, jos taudin leviäminen on perustellusti mahdollista.

Parantuneesta taudista elimistöön jääneitä merkkejä ei pidetä tartuntatautina.