MUISTISAIRAUTEEN SOPEUTUMINEN

Etenevän muistisairauden kanssa eläminen horjuttaa usein koko perhepiiriä. Tilanne voi olla usein hankala ja tunteita herättävä . Jokaiselta vaaditaan uudenlaista sopeutumista muistisairaan kanssa elämiseen. On tärkeää ettei läheiset kauhistele sairastuneen tilaa ettei hänelle itselleen tule tunne että hän on nyt niin surkea ja avuton. Läheiset auttavat ja tukevat sairastunutta kaikilla hänen tarvitsemillaan osa-alueilla. Ammattilaisten tarjoama tuki voi helpottaa kaikkia osapuolia sopeutumisessa. Aina sairauteen ei kuitenkaan voi sopeutua ja tavoitteena on sairauden kanssa elämään oppiminen. Elämää ei voi koskaan täysin hallita, mutta omiin asenteisiin ja tunteisiin voi vaikuttaa.

                                         

MAHAHAAVAN HOITO JA POTILAAN OHJAAMINEN:

Taudin aiheuttavat mahan erittämät suolahappo ja pepsiini, jotka pääsevät käsiksi limakalvon pettäessä ja pääsee syntymään haavauma. Tauti on yleinen n.5% ihmisistä sairastaa sitä jossain elämän vaiheessa. Miehillä yleisempi.

Maha-ja pohjukaissuolihaavan aiheuttajia:

Helicobakteeri
Tulehduskipulääkkeet jotka ärsyttävät vatsan limakalvoja. (burana)
Tupakka, vähentää vatsan limakalvon vastustuskykyä
Kahvi yli neljä kupillista päivässä lisää suolahapon eritystä
Psyykkinen stressi
Perintötekijät
Ikä, iän myötä limakalvot haurastuvat


Oireet:

Ylävatsakipu (viiltävä, polttava tai jomottava)
Yöllinen vatsakipu
Tyhjään vatsaan sattuu, ruokailu helpottaa
Närästys
Pahoinvointi
Oksentelu
Laihtuminen
Ulosteen väri, vuotavassa haavassa hyvin tummaa.


Hoito:

Hapon erityksen estäminen
Helicobakteerin häätäminen, antibiootit
Ruoka-aineet jotka aiheuttavat oireita, niitä kannattaa välttää.
Säännölliset ateriat useasti päivässä pieniä annoksia
Runsaasti kuitupitoisia ja monipuolista ravintoa.
Mahalaukkua ärsyttäviä aineita tulisi välttää (alkoholi, tupakka, kahvi)
Riittävä lepo, sterssin välttämiseksi
Lääkkeeksi paracetamolia, ei ärsytä vatsaa

lähde: Oppikirja, sairaanhoito ja huolenpito

Ihosyövät ovat yleisiä. Melanooma eli tummasolusyöpä saa alkunsa ihon väriainetta (melaniinia) tuottavista soluista, joita kutsutaan melanolyyteiksi.
Tyvisolusyöpä (basaliooma) on yleisin ihosyöpä, johon sairastuu vuosittain n. 8500 suomalaista. Naisia hieman enemmän kuin miehiä. Kaikki ei näy tilastoissa joten todellinen luku on n. 12000-14000.
Toiseksi yleisin on oksasolusyöpä mitä löytyy vuosittain n. 1700.
MELANOOMA on kolmanneksi yleisin johon sairastuu n. 1400

Ihosyöpä on yleensä näkyvä koska se syntyy ihon uloimmissa kerroksissa ja siksi se havaitaan aikaisessa vaiheessa ja ennuste yleensä hyvä.

Ihosyöpää esiintyy enimmäkseen vanhuksilla, mutta melanoomaa myös nuorilla aikuisilla. Lapsilla melanooma on harvinainen.
Melanooma on muita syöpiä vakavampi ja se on länsimaiden voimakkaimmin lisääntyviä syöpiä.

Noin puolet melanoomista saa alkunsa jo olemassa olevasta luomesta.

Luomea kannataa näyttää lääkärille jos se muuttuu epätarkkarajaiseksi, kasvaa, muuttuu tummemmaksi, punertavan- tai sinertävän sävyiseksi tai mustaksi. Myös kovalta, turvonneelta, aralta,
kutisevalta tuntuva tai haavautunut, visvaa tai verta vuotavat pitää näyttää lääkärille.

Jos melanooma saa kasvaa rauhassa, luomen ympärille alkaa kerääntymään pieniä tummia pisteitä ns. sateliitteja. Nämä ovat etäispesäkkeitä ja tämä on aina merkki melanoomasta.

Miehillä yleensä vartalolla ja naisilla raajoissa.
Voi olla myös kynnen alla, silmässä ja limakalvolla.

MELANOOMAN TOTEAMINEN JA TUTKIMINEN

Lääkäri tutkii ja poistaa epäilyttävän ihokohdan ja se tutkitaan mikroskoopissa. Jos tutkittava alue osottaituu melanoomaksi. Poistetaan leikkausarpi ja sitä ympäröivää ihoa. Imusolmukkeiden tila tutkitaan vartijaimusolmuketutkimuksella.
Jos imusolmukkeet ovat puhtaa, muuta hoitoa ei tarvi ja riittää pelkkä seuranta.
Jos imusolmukkista löytyy löydöksiä, tehdään tarkempi tutkimus tietokonetomografia.

MELANOOMAN LUOKITTELU

Melanooman levinneisyys ilmaistaan TNM-luokituksen avulla
T=syvyys
N=Leviäminen
M=Mahdolliset muualla olevat etäispesäkkeet

Melanoomaa pidetään pinnallisena, jos sen paksuus on enintään 2mm
Melanooman etäispesäkepaikat ovat iho, ihosolmukkeet, keuhkot, maksa, aivot ja luusto.

MELANOOMAN HOITO

Tavallisin hoitomuoto on leikkaus. Etäispesäkkeisen melanooman hoitona käytetään lääkkeitä harvoin sädehoitoa.

MELANOOMAN SEURANTA

Kestää yleensä 5 vuotta, jos uusiutumisriski on pieni riittää seuranta perusterveydenhuollossa.
Valtaosa uusiutuu 2 vuoden sisällä hoidosta.
Pinnallisesta melanoomasta paranee yleensä kaikki ja imusolmukkeisiin levinneestä n. puolet.

Tekijät. Piia ja sini

KEUHKOSYÖPÄ

Keuhkosyöpä syntyy kun keuhkoputken tai keuhkokudoksen solut muuttuvat pahanlaatuisiksi. Keuhkosyöpä on yksi maailman yleisimmistä syövistä. Suomessa miesten toiseksi yleisin syöpä ja pääasiassa iäkkäiden tauti.

 Keuhkosyövän ennusteeseen vaikuttavat potilaan ikä, sukupuoli, sairauden levinneisyys, mahdolliset yleisoireet, etäpesäkkeet joita voi olla keskushermostossa,luustossa tai maksassa.

Tutkimukset keuhkosyövän toteamiseksi ovat keuhkorötgenkuva jolla voidaan selvittää kasvaimen koko ja sijainti. Tällä kuvauksella voidaan myös selvittää hengitysteiden tila ja mahdolliset esteet leikkausta ajatellen. Rintakehän ja ylävatsan TT-tutkimuksella ja magneettikuvauksella voidaan selvittää syövän levinneisyys, mahdolliset etäpesäkkeet, kasvutavan määrittely että voidaan valita oikea hoitomuoto. Muita tutkimuksia ovat tähystystutkimukset, kudos-ja solututkimukset sekä spirometria.

Keuhkosyöpä luokitellaan Ei-Pienisoluiseen ja Pienisoluiseen. Ei-pienisoluisessa hoitomuoto on ensisijaisesti leikkaushoito joka on myös tehokkain. Leikkauksen edellytyksenä on potilaan hyvä kunto. Leikkausta ei voida tehdä jos etäpesäkkeitä on jo ehtinyt syntymään. Jos kasvainta ei ole leikkauksella voitu kokonaan poistaa voidaan lisäksi antaa sädehoitoa jotta jäljelle jäänyt kudos tuhoutuisi tai syövästä aiheutuneet oireet helpottuisivat. Solunsalpaajahoitoa voidaan käyttää myös levinneessä tai uusiutuneessa ei-pienisoluisessa keuhkosyövässä hillitsemään sairauden aiheuttamia oireita ja taudin etenemistä. Pienisoluisessa keuhkosyövässä ennuste on huono sillä tauti lähettää jo varhain etäpesäkkeitä keuhkojen ulkopuolelle. Ensisijainen hoitomuoto on solunsalpaajahoito useiden lääkkeiden yhdistelmähoitona. Hoito auttaa aluksi hyvin ,mutta uusiutuu usein myöhemmässä vaiheessa.

Terveysneuvonnassa  tulisi kiinnittää huomiota ruokavalioon ja liikuntaan sekä tupakanpoltto on ehdottomasti lopetettava


Tehnyt Piia ja Sini

Lähde: oppikirja, Sairaanhoito ja Huolenpito.

17.8.2017 Hoitotyön kirjaaminen

1.Mitä arvoja ja periaatteita kirjaamiseen mielestäsi liittyy? Mitä kokemuksia kirjaamisesta itselläsi on?hyviä7huonoja?
2.Itsenäiset tehtävät, palautus Helenana sähköpostiin 17.8 iltapäivän aikana, kiitos! Mielenkiintoista tehtävää😊😊

Kirurginen haava

Kirurginen leikkausviilto tehdään yleensä kohtisuoraan ihoon nähden, jonka takia haavana reunat ovat tasaiset ja verestävät. Haavan paranemiseen vaikuttavat ulottuvuus, haavaontelon rakenne ja sijainti sekä leikkauksen puhtausluokitus. Haavan parenemisnopeus riippuu paikallisesta verenkierrosta.
Puhdas kirurginen haava suljetaan yleensä ompeleilla, mutta joissakin leikkaushaavoissa käytetään metallihakasia,( haavateippiä, iholiimaa ja perhosteippiä) . Ommeltaessa haavanreunat asetetaan vastakkain siten, että oikeat kudoskerrokset tulevat samaan tasoon eikä onteloita eikä kiristystä synny. Pään, kasvojen ja kaulan alueen ompeleet poistetaan alle viikon kuluessa.

Kirurgisen haavahoidon teesit:

Ihokarvojen poisto haava alueelta. Tämä estää ihokarvoja joutumasta leikkaushaavaan ja parantaa sidosten kiinnittymistä ja ompeleiden poistoa. Tehdään leikkauspäivän aamuna.

Haavasidos valitaan haavasta tihkuvan veren määrän mukaan (tarpeeksi imukykyinen).

Leikkaushaava rauhotetaan vuorokaudeksi, mutta jos haavataitos kostuu ennen sitä se vaihdetaan steriilein käsinein ja välinein.

Käsihygienia leikkaushaavaa hoidettaessa: Käsihuuhde riittää jos käsissä ei ole näkyvää likaa.
Huuhdetta käytetään huolellisesti ennen haavanhoitoa ja sen jälkeen.
Kun leikkauksesta on kulunut yli 24h käytetään tehdaspuhtaita suojakäsineitä.

Haavasidos kiinnitetään ihoteipillä. Haavahoito-ohjeet annetaan potilaalle suullisesti ja kirjallisesti.




Jos haavan ympärillä on rakkuloita tai ihorikkoa, asetetaan niiden suojaksi hoitolevy tai suojakalvo. Haava suojataan vettä läpäisemättömällä kalvolla jos se joutuu kosketuksiin virtsan tai ulosteen kanssa.
Haavan välitön hoito keskittyy haavavuodon, siteiden, turvotuksen, tunnon lämmön ja kivun tarkkailuun. Hoitaja ohjaa potilasta lääkärin ohjeiden mukaan haava-alueen liikuttamisesta ja asennosta.
Epiteelin yhdentymine kattavaksi pinnaksi kestää kirurgisessa haavassa 24-48h. Haava voidaan suihkuttaa ilman infektioriskiä 24-28h kuluttua leikkauksesta.  Ei käytetä saippuaa, eikä hangata. Kuivataan varovasti taputtelemalla.
Haavan vuotoa ja turvotusta ehkäistään kohoasennolla ja haavan rasittumista, hankausta, venymistä vältetään.





Infektoituneen haavan hoito: Havainfektiopotilaat hoidetaan potilashuoneessa kosketuseristyksessä.

- Oma huone  ja suihku, ellei tämä ole mahdollista, noudatetaan aseptista työjärjestystä ja huoneiden vuodesijoittelua

- infektoituneiden haavojen suihkuttelun/suihkun jälkeen pesu- ja suihkutilat puhdistetaan kloori 1000ppm liuoksella jokaisen potilaan jälkeen ja lattia pyyhitään lastalla mahdollisimman kuivaksi.

RUOKA JA JUOMA VAIKUTTAVAT LÄÄKKEEN TEHOON.

Osa lääkkeistä otetaan tyhjään mahaan ja jotkut tulee nauttia ruoan yhteydessä. Jopa tavallisilla mehuilla saattaa olla vaarallisia vaikutuksia yhdessä joidenkin lääkkeiden kanssa.

 Tärkeintä on muistaa juoda reilusti vettä yhdessä lääkevalmisteen kanssa. Näin lääketabletti liukenee vatsassa ja pääsee imeytymään ohutsuolessa ja paksusuolessa.


Jos vesi jää juomatta, esimerkiksi pelkän voileivän siivittämänä nielty tabletti ei mahdu liukenemaan vatsassa, ja sen teho uhkaa jäädä vaillinaiseksi. Lääkkeelle ei yksinkertaisesti ole tilaa liueta ilman suositeltua kahden ja puolen desin hörppyä. Lääkkeet voivat myös takertua ruokatorveen.
 Ruokatorvea ärsyttäessään lääkkeet saattavat aiheuttaa jopa verenvuotoa, jos niiden kanssa ei nautita riittävästi vettä.

 Lääkkeet ovat yleensä sekä vesi- että rasvaliukoisia, ja suurin osa lääkkeistä liukenee hyvin veteen. Yleispätevän säännön mukaisesti lääkkeet otetaan tyhjään vatsaan vesilasillisen kanssa noin puoli tuntia ennen seuraavaa ateriaa, ellei muusta ole mainittu lääkärin pakeilla tai apteekissa. Tällöin lääketabletti ehtii liueta mahalaukussa ja edetä ohutsuoleen ennen kuin maha täyttyy ruoalla.

 Jos lääke on ohjeistettu otettavaksi tyhjään vatsaan, lääkkeen imeytyminen hidastuu tai jopa estyy etenkin rasvaisen tai maitotuotteita sisältävän ruoan vuoksi.Lääke pyrkii sekoittumaan ruoan rasvaan, mikä hidastaa lääkeaineen vapautumista ruoasta, hidastaa sen imeytymistä verenkiertoon ja viivästyttää vastetta eli lääkkeen vaikutusta.  Rasvainen ja runsaasti valkuaisaineita sisältävä ruoka pysyy mahalaukussa pitkään ja viivästyttää myös lääkkeen etenemistä ohutsuoleen. Runsaskuituiset ruoat kuten ruisleipä ja puurot sitovat lääkkeen itseensä. Voisi tiivistää, että mitä maukkaampi ja rasvaisempi ruoka, sitä suurempi sen vaikutus lääkkeeseen on.

Rasvaliukoiset ruoan kera

Osa lääkkeistä on rasvaliukoisia. Vastoin yleistä sääntöä ne otetaan ruokailun yhteydessä, jotta ruoan rasvat edistäisivät niiden liukenemista ja imeytymistä.
Oma poikkeuksensa ovat enterotabletit, jotka oikein käytettynä eivät hajoa ja liukene vatsassa vaan ohutsuolessa. Enterotabletteja käytetään muun muassa silloin, kun halutaan välttää mahalaukun ärsytystä tai estää lääkeaineen hajoaminen mahan happamassa ympäristössä.
Jos enterotabletit annostellaan ruoan kanssa, ne voivat jäädä mahaan jopa useiksi tunneiksi. Ongelma tästä tulee, jos syödään jatkuvasti pieniä annoksia ruokaa eikä maha pääse kunnolla tyhjenemään missään vaiheessa.


Jakouurteellisen tabletin voi yleensä puolittaa ja murskata lääkkeen ottamisen helpottamiseksi. Myös kapselin voi avata ja sisällön sekoittaa ruokaan. Poikkeuksiakin on.
Esimerkiksi enterotabletit on tarkoitettu otettavaksi kokonaisena, jotta lääke pääsisi muuttumattomana ohutsuoleen, kuten on tarkoitus. Enterotablettia ei siis voi puolittaa eikä sitä saa pureskella. Sama koskee säädellysti lääkeainetta vapauttavia valmisteita, esimerkiksi depottabletteja.
Osassa entero- ja depottableteista on kuitenkin jakouurre, ja ne voidaan tarvittaessa puolittaa. Entero- ja depotrakeita sisältävät kapselit voidaan puolestaan avata ja ottaa rakeet sellaisenaan. Rakeita ei kuitenkaan saa murskata tai pureskella.

 Maidolla lääkkeitä ei yleensä kannata huuhtoa alas, sillä maidon kalsium voi sitoa itseensä lääkkeitä. Maitoa tulee välttää erityisesti tiettyjen antibioottien kanssa, jolloin maito on pannassa kaksi tuntia ennen ja jälkeen lääkkeen ottamisen.

Kasvirohdoksia hyvä välttää lääkehoidon aikana

Rohdokset saattavat aiheuttaa yllättäviä haittavaikutuksia yhdessä lääkkeen kanssa, tai ne saattavat joko heikentää tai vahvistaa lääkkeen tehoa.

LÄHTEET: Apteekkariliitto.fi